Suomi-illallinen Lappilaisista raaka-aineista Ranskan maaseudulla, pienessä La Garnachen kylässä keskellä ei mitään, Le Petit Saint Thomas nimisessä ravintolassa keskiaikaisen kirkon kupeessa, linnan raunioiden varjossa – miten tähän tultiin?
Kuva: Viittä vaille valmiita edustamaan Suomen Lappia, henkisenä tukena Mösjöö Meziere
Idea Lappilaisen Suomi-illallisen pitämiseen Ranskassa tuli suoraan Jannen työssäoppimispaikan yrittäjäpariskunnalta, Magali ja David Bourmaudilta. Useamman sähköpostin, raaka-aineiden hankintaan liittyvän kommervenkin ja suunnitelmien muutoksen jälkeen oli kaikki valmista. Ei muuta kuin kolmekymmentä kiloa pakasteita (poroa, puolukkaa, lakkaa, korvasieniä, karhupateeta ja kuningasrapua) kainalossa kohti Vendéetä.
Pomo roudaa – Nantesin rautatieasemalla
Illallisen raaka-aineet mahtuivat kahteen kylmälaukkuun (yhteispaino 30kg) jotka muistuttivat ”erehdyttävästi” lääketieteellisiä elinsiirtosalkkuja, ja aiheuttivatkin hiukan epätietoisuutta muissa suomalaisissa matkustajissa Pariisin kentällä – varsinkin kun puhuttiin lämpötiloista 😉
Raaka-aineet saatiin perille ilman mitään ongelmia ja vaikein rasti taisi olla kylmälaukkujen tunkeminen TGV-junan ”hulppeisiin” (pienuudessan surkeita) matkatavarasäilytystiloihin.
Toimitus perillä – mitenkäs se poro paistettiinkaan!?
Väinö ja Janne esivalmistelujen kimpussa. Ennen työssäoppimisjakson huipentavaa Suomi-illallista oli ohjelmassa vielä monta normikattausta.
Lappilainen Suomi-illallinen, Le Petit Saint Thomas, La Garnache – perjantaina 29.1.2012
Kyseessä oli pääasiassa Lappilaisten raaka-aineiden ympärille rakennettu illallinen joka oli markkinoitu ravintolan kanta-asiakkaille sekä Suomesta ja Lappilaisista makumaailmoista kiinnostuneille. Vieraita saapui illan aikana paikan päälle kaikkiaan kuutisenkymmentä, mikä tarkoitti, että ravintola oli täynnä, kaikki jakkarat loppuun myyty. Idean iltaan yrittäjäpariskunta oli saanut Jannen myötä; hänen juttujen, mukanaan tuoman materiaalin, kuvien ym. myötävaikutuksella. Kuukauden päivät suunnittelua ja kaikki oli valmista toteutettavaksi: menu juomineen valmiina, raaka-aineet Suomesta paikan päällä, Rovaniemen kaupungin mainosmateriaalia vieraille jaettavaksi (Kiitos yhteistyöstä), ja useampi kuin yksi suomea puhuva henkilö läsnä.
Oli aika avata ovet – kuvat kertovat.
Kattauksissa näkyi Magalin kädenjälki – mukavan mystistä ja yksinkertaisen tyylikästä Lappilaisine elementteine, ranskalaisittain
Ensimmäiset vieraat olivatkin sitten suoraan huipulta – kuvassa oikealla La Garnachen pormestari, josta illan aikana kehkeytyi suomalaisten makujen ystävä. Taustalla on hänen seurueensa.
Vieraiden vastaanottamisen ohessa alkudrinkit työn alle
Le Petitin salihenkilöstöä ihmettelemässä mitä oikein tapahtuu – mikä tuo juoma oikein on? Ei muuta kuin ”Pientä suomalaista” väsäämään ravintolan tarjoiluväliköissä, jota ei kyllä ollut suunniteltu drinkkien tekoon.
”Le Petit finnois” eli Pieni suomalainen (© Ari Manninen 2012) joka tarjoiltiin vieraille tervetuliaismaljaksi aperitiivin ominaisuudessa. Koskenkorva Vodka Lingonberryä, itse tehtyä miedosti makeutettua puolukkapyreetä, samppanjaa ja jäämurskaa. Koristellaan (ja maustetaan) koivun tuohella ja puolukoilla.
Yhteistyöoppilaitoksemme henkilöstöä uusia makumaailmoja odottelemassa
Samaan aikaan keittiössä
Chef itse – David poron kimpussa
Työn touhussa
Tyyntä myrskyn edellä
Menu 
Alkuun oli karhupateeta lusikalla, korvasienikeittoa ja kuningasrapua
Karhusta pitivät kaikki, Kiitos pateen valmistaneille Joukolla ja Ramille Lapin matkailuopistolle, ja se kiinnosti kovasti vieraita. Korvasienikeitto jakoi mielipiteitä, niin maun kuin rakenteenkin osalta, kuten myös kuningasrapu jota moni piti liian ”makeana”. Omasta mielestä aloitus oli enemmän kuin mainio – hyviä selkeitä makuja.
Seuraavaksi kalaa
Kuhafilee, kuhaquennel, savustetun punajuuripyreen, talven kasvisten (kukkakaali, parsakaali, värillisiä porkkanoita ja shalottikonfitia) ja kukkakaalimoussen kera. Annos oli erinomainen ja savustetusta punajuuresta valmistettu punajuuripyree aivan loistavaa.
Poroa – ja taatusti erilainen esillepano
Poron ulkofileetä, palsternakkasipsejä ja palsternakkapyreetä kermaisen tattikastikkeen kera. Ensivaikutelma oli hämmentävä, sillä annoksen ulkonäkö väreineen (värit kuvasivat Lapin luontoa ja esillepano maaston muotoja) poikkesi niin hurjasti totutusta – hetken kesti toipua pienestä ”järkytyksestä”. Poro lisukkeineen oli aivan loistavaa, niin ulkonäöllisesti (kun ajatus aukeni) kuin maullisesti. Porosta pitivät kaikki 🙂
David – miksi tuon näköinen annos? ”Se on minun tyylini. Teen ruokaa omille asiakkailleni omalla tyylilläni joka ei muutu raaka-aineiden myötä.”’
Jälkkäriksi lakkajäädykettä, mascarpone-puolukkajuustokakkua, lakritsijäkälän ja lakkamarmeladin kera. Jos Ranskassa jotain osataan tehdä, niin jälkiruokia.
Lakasta pitivät kaikki (oli se sitten missä muodossa tahansa), tosin joku rohkeni ääneen lipsauttaa lakkapyreen kohdalla aprikoosi sanan. Puolukka jakoi mielipiteitä tässä muodossa, ollen osalle vieraista liian hapan (juomassa makeutettu puolukka toimi vieraiden mielestä mainiosti). Lakritsi oli makuna oudohko ja lautasella olleen jäkälän rakenteen osa vieraista kyseenalaisti.
Kauniiksi lopuksi
Illallinen oli menestys jonka kruunasi laadukas armanjakki uusien ystävien kera. Kaikesta ravintolan tekemisestä huokui ammattilaisuus. Miljöö oli miellyttävä ja tunnelma hauskan rento. Hymyilevät vieraat aidon kiinnostuneita oudoista Pohjoisen tyypeistä, raaka-aineista, Suomesta ja Lapista. Ruoka ja palvelu erinomaista – paikallinen viini ja pohjoisen maut löysivät hienosti toisensa. Kanssakäyminen mutkatonta. Illasta vaan jäi niin pirun hyvä mieli.
…Lähdettiinkö jatkoille? Totta kai lähdettiin 😉
Merci Magali, David et staff 🙂
Merci
Pingback: Moderni baari kansainvälisessä virtuaalimaailmassa » Blog Archive » Ranska`n Roll