Missä välissä 80- ja 90-luku oikein vaihtuivat? Itseltä se nimittäin meni kaikessa kiireessä ohi. 80-luvun vauhdikas ja värikylläinen meno jatkui myös 90-luvun alkuvuosina ja tietynlainen pieni notkahdus pääsi yllättämään vasta vuosikymmenen loppupuolella. Lähestyvä vuosituhannen vaihtuminen kuitenkin polkaisi homman taas käyntiin. Mitä tuolloin oikein tapahtui ja miltä näyttivät tuon ajan drinkkilistat.
90-luvulla tapahtui paljon, vaikka toisinaan ammatillinen meininki vaikuttikin pysähtyneeltä – lieneekö johtunut strobovalojen luomasta paikallaan pysyvästä vaikutelmasta vai mistä? Pohjoisessa vuosikymmen tuntui vierivän ohi Hot Shotteja väsätessä ja Koskenkorvaa kulloinkin muodissa olleella pidentäjällä lantratessa. Tänään Vichyllä, huomenna Ananas Lightilla tai Russchianilla, ylihuomenna Aurinko Palmalla. ”Palama” muuten oli tuon ajan suosituimpia, jos ei jopa suosituin pidentäjä, ainakin meillä päin.
Tylsähän vuosikymmen ei missään nimessä ollut. Baareihin ilmestyi uusia työvälineitä, shotit (erityisesti Hot Shot) valtasivat tiskit, Caipiroska syntyi, Texmex-buumi valtasi maan, eteläiseen Suomeen syntyi puhtaita drinkkibaareja esim. Sling In (-99), salmiakki muuttui nestemäiseksi (Koskenkorva Salmiakki -93), maustettuja vodkia alkoi tulla markkinoille (Finlandia Cranberry -94, Finlandia Pineapple -95 ja Finlandia Vodka Lime -99), Irkkupubit ja baarit valloittivat joka kaupungin ja kauppalan, cocktail-sana katosi listojen kansista (tilalle tuli drinks), siideri ja keskiolut löivät itsensä läpi, erikoisoluita alkoi saada jopa hanasta kiitos irkkubuumin jne. – ja kaikki tämä rahaa takovissa yökerhoissa, verenpainetta nostattavan teknomusiikin pauhussa, Ville Vallattoman tuopista kera.
Happy Days, Espa, Helsinki
Happy Daysin listalla oli kaikkea. Se oli kuin kehittynyt 90-luku pienoiskoossa. Klassikoita ja ”uusia juttuja” sulassa sovussa. Se oli visuaalisestikin erilainen kuin mihin oli totuttu. Jotain ihan muuta kuin kahdeksankymmentäluku edelleen matkivat cocktail-listat. Toki tuolta vuosikymmeneltä löytyisi muitakin mainioita esimerkkejä, mutta ”Häppäri” teki aikanaan niin lähtemättömän vaikutuksen Pohjoisen poikaan, että sitä ei vaan voi ohittaa. Häppärissä käynti oli aina seikkailu – elämys.
Mainio esimerkki Happy Daysin ”aikaansa edellä” olevasta tarjonnasta: Frozeneita ja Caipiroskia
Listan juomat oli jaoteltu seuraavasti: Special, Frozenit, Caipiroskat, Classical, Coffee drinks ja After dinner. Kaikkiaan listalla oli 24 juomasekoitusta joista useasta oli saatavilla eri versioita. Listan materiaali oli paksua pahvia (”puumainen”) ja lisäilmettä toivat venytetyt kuvat radikaaleine leikkauksineen ja lapsellisine herjoineen: ”Minulle jokin ihana juoma, jonka kirsikka sopii kynsilakkani väriin.” tai ”Hei, heti tänne jotain tujua. Mä digaan whiskii, vodkaa, ginii, teguilaa, Gunillaa…” tai vaikkapa ”Draamaan baaritohtorimme määrää ehdottomasti triple S.I.T.Ä.” Hauskaa ja makean näköistä silloin, nyt lähinnä ärsyttävän alkeellista ja lapsellista. Listalta löytyi jo runsaasti siirappeja esim. kookos- ja pähkinäsiirappia ja silmään pistää myös runsas ananasmehun käyttö – edelleen suosittua. Listan juomasekoitukset rakentuvat hyvin pitkälti maustettujen vodkien ja rommin ympärille. Nyt jälkeenpäin kun miettii, niin lista on todella ollut ajassa kiinni esim. käytettyjen alkoholien suhteen: Finlandian maustetut versiot, Quarenta y Tres, Pisang Ambon jne. – kaikki jotka tuolloin baareissa pyörivät tietävät mitä tarkoitan.
Erilaista visuaalisuutta, erilaisia juomia – oman aikakautensa näköistä. Mutta nuo venytetyt kuvat. Aaaaargh!
Meno 90-luvun alkupuolella oli pitkälti samanmoista kuin 80-luvun loppupuolellakin. Vauhtia ja väriä piisasi Miami Vicen hengessä.
Kuvassa vasemmalla yksi aikansa jäätävimmistä ”melekuttimista” eli sekoitustikuista – Bacardin valkoinen lepakkotikku.
Moni asia joka aiemmin oli liplatellut ainoastaan Itämeren aalloilla, rantautui vihdoin myös mantereelle esim. Tequilan muodossa. Kuvassa vasemmalla on mainio 1994 julkaistu ”Drink! Kanssamme baarissa – med oss i baren” kirja joka avasi Ruotsin-laivojen baarimestarien mystistä ”kaiken tietävää ja osaavaa” maailmaa. (Lauttamus, S. Siljan baarimestaritiimi. SR-julkaisut. Uusimaa OY: Porvoo 1994)
Lisää aikansa klassikkoja, erityisesti vasemmanpuoleinen ALKO:n vuonna 1992 julkaisema Cocktail-opas joka oli monen baarin ns. drinkkikirja, Siikarlan vuonna 1989 julkaistun Suuren drinkkikrjan ohella, ja yhtä monen asiakkaan aarre. Itse muistan ajan kun asiakkaat tulivat kyseinen vihko mukanaan baariin testaamaan tiskin takana olevien ammattitaitoa – ja voi sitä riemua kun Blue Lagoonin (kuva alla) lasin reunassa roikkuva muovinen ”Tiimari-koriste” olikin erilainen kuin vihkon kuvassa.
Moni alkoholimerkki (brändi) pisti tuolloin omaa reseptiikkaansa vihkoihin ja kansiin, osan ollessa laadukkaita kirjasia.
Katoavaa kansanperinnettä parhaimmillaan – ja joka baarissa resepti oli enemmän tai vähemmän erilainen, olihan kyseinen baari sen itse keksinyt 😉
Amarillon klassikko
80-luvu loppupuolella perustetun Amarillo ravintolaketjun (ensimmäinen Amarillo Lahteen vuonna 1988) 90-luvulle sijoittuvan drinkkilistan (kuva alla) täytyy olla aikansa klassikko. Rohkeita värimaailmoja vielä rohkeimmilla juomasekoitusten nimillä – innovatiivisuutta parhaimmillaan. Vai mitä sanotte: Herkkupeppu, Kylmä suihku, Säihkysääri, Putket tukossa, Epä selvä (erikseen kirjoitettuna), Mahti sonni (erikseen kirjoitettuna), Vähä viksumpi, Hukkunut käärme, Ikäneito, Hellanlettas, Keltaiset boxerit, Köyhät kyykkyyn jne., puhumattakaan noiden alkoholittomien drinkkien nimistä 🙂
Vuosikymmenen ehdottomat ulkomaiset drinkkilistat olivat T.G.I. Friday`s ravintolaketjun listat jotka olivat jo pelkästään laajuutensa vuoksi jotain niin erilaista. Kuvassa olevalta listalta löytyi kaikkiaan sataneljä (104) juomasekoitusta jotka oli ryhmitelty seuraavasti: Vodka cocktails, Rum cocktails, Gin cocktails, Tequila, Whisky & Bourbon cocktails, Specials, Ice cream cocktails (21 erilaista), Coffee drinks, Champagne cocktails, Non-alcoholic Smoothies ja Non-alcoholic Flings (Flingit olivat erilaisten mehujen sekoituksia jotka topattiin soodavedellä). Alkoholien, muiden ainesosien ja raaka-aineiden kirjo listalla on melkoinen, suorastaan ylitsepursuava, josta johtuen listan hallitseminen on ihan oikeasti ollut (on) haastavaa.
Vuosi 1993 ja Sokos Hotel Vaakunan Rovaniemen Doris yökerhon legendaarinen alabaari joka hetken aikaa toimi ”Jack Daniel`s baarina” omista mieltymyksistämme johtuen. Työvaatteet hommattiin suhteilla paikallisesta teatterista ja myynninedistämismateriaalia saimme silloiselta maahantuojalta yhden JD-kangasviirin ja parin Zippo-sytyttimen (menivät omiin taskuihin) verran – ei auttanut kuin väsätä itse jos näkyvyyttä halusi. Jack Daniel`s myytiin tiskillä käytännössä ainoastaan shottina, ja ajan hengen ja silloisen ”slämmäri-kulttuurin” mukaisesti, tyhjä shottilasi paukautettiin kulauksen jälkeen tiskiin väärinpäin – leuhkasti ja voimalla. Amerikan nektariinia meni muuten niin paljon, että varastoja täydennettiin ostamalla paikallisten ALKO:n myymälöiden hyllyt tyhjiksi. Kuvassa vasemmalla Veikka ja oikealla allekirjoittanut.
90-luku
Paljon jäi kertomatta ja näyttämättä – vaatii palstatilaa ja aikaa, ehkä vielä joskus. Näin jälkeenpäin kun asioita pikkasen miettii, niin 90-luku oli melkoisen sähäkkä. Baareissa riitti asiakkaita ja meno oli vauhdikasta. Nykymeininki, ainakin täällä Lapissa ja Rovaniemellä, on kaukana vuosikymmenen puolivälin villeistä vuosista jolloin Rovaniemi opittiin tuntemaan Lapin Las Vegasina.
Isossa mittakaavassa koko 90-luku toimi melkoisena ammatillisena sykäyksenä, pohjustuksena, 2000-luvulle ja sen ensimmäiselle vuosikymmenelle joka mullisti suomalaisen baarityöskentelyn ja juomatuotteen – jalosti menneen vuosikymmenen.
Uutta aikaa kohti!