Palvelua tänne ja vähän äkkiä!

Palvelua tänne ja vähän äkkiä!

Jussi Perkkiö

Nimeni on Jussi Perkkiö ja kirjoitan tähän blogiin kokemuksiani, näkemyksiäni ja vähän ajatuksianikin matkailualaan kuuluvista osasista; ruoasta, juomasta, palvelusta ja ennen kaikkea niiden yhdessä muodostamasta kokonaiselämyksestä.

Ala jolla toimimme on nimensä mukaisesti PALVELUala. Välillä tuntuu, että täällä Suomessa on unohdettu koko alan ydintoiminta , palvelu! Joudun ja saan verrata suomalaista palvelua eri maiden palvelukulttuuriin matkustaessani työssäni varsin paljon. Tulen jatkossa kirjoittamaan teille tuoreita kokemuksiani maailman turuilta ja vähän toreiltakin, mutta nyt siis takaisin aiheeseen.

Usein kuulee seliteltävän suomalaisen palvelukulttuurin piiloutunutta luonnetta sillä ettei se muka kuulu luontaisesti suomalaisen toimintatapoihin. Kissan viikset! Raha se pistää hymyilemään etelänkin lomakohteen kyypparin, mutta se miten sen tekee onkin eri juttu. Työstä saatava korvaus on itsestään selvyys, mutta työstä saatava ilo ei. Väitän, että hyvää palvelua ei opeteta konseptein eikä maneerein, vaan rohkaisemalla onnistumisiin ja positiiviseen asenteeseen. Töissä saa ja pitää olla kivaa. Hyvä meininki tarttuu asiakkaaseen ja saa hänet viihtymään ravintolassa ja ennen kaikkea – ostamaan enemmän!

Tokiossa Tsukijin kalamarkkinoilla sijaitsevassa sushibaarissa työntekijät kilpailevat siitä, kuka ehtii toivottaa ravintolaan sisään astuvan asiakkaan ensimmäisenä tervetulleeksi. Itselläni meni tovi ennen kuin tajusin miksi kokki, tarjoilija tai bloggari huutaa lujaa ja iloisesti joka ikinen kerta kun baarin ulko-ovi aukeaa. Asiakkaiden naurunremakka seurasi aina voimakkuudeltaan sen mukaisesti, kuinka osuvasti ja hauskasti sisään saapuva seurue oli toivotettu tervetulleeksi. Yksinkertainen ja vähän hölmökin idea, mutta aito ja toimii aivan kympillä. Ravintola onkin yksi Tsukijin suosituimpia ja itse käyn siellä joka kerta Tokiossa vieraillessani. Turha sanoakaan, että rennon palvelun lisäksi ruoka on aivan loistavaa!

Kotimainen hotelli- ja ravintolaketju on satsannut jo vuosikausia palvelukonseptinsa rakentamiseen ketjuravintoloihinsa. Kyseessä on se toinen kotimainen ketju, joka ei ole jäänyt huviretkelleen 80-luvulle, vaan on aktiivinen ravintolakonseptiensa uudistaja ja luoja. Jälki vain on välillä vähän sinne päin. Ruokalistat on konseptoitu samaan formaattiin jo aikapäiviä sitten ja tuttua ja turvallista syötävää löytyy kyllä, mutta se palvelukoulutus….

Aikuisten oikeasti, minulle ei riitä hyväksi ja huolehtivaksi palveluksi se että kynäänsä napsutteleva tarjoilija pysähtyy puolijuoksusta pöydän ääreen puoleksitoista sekunniksi huikatakseen silmiin katsomatta ”Mitenkäs täällä maistuu ?” tai ” Onkos täällä kaikki hyvin?” ja jatkaen välittömästi matkaa. Voi hyvää päivää! Tiedän, että palvelukoulutuksessa on konseptin mukaisesti kerrottu, että pääruoan aikana asiakkaan pöydässä on käytävä ainakin kerran tarkistamassa että kaikki on hyvin. Koulutuksen tarkoitus on sinänsä hieno, jotta saadaan lisämyyntiä viinin tai muun juotavan muodossa, mutta loppuun saakka sitä ei ole mietitty. ”Mitenkäs täällä maistuu?”  Tekisi mieli joskus vastata ”Ruoka ja viini kyllä maistuvat juuri siltä miltä joka kerta aiemminkin, mutta jos vielä kerran kuulen tuon iänikuisen idiomin, syötän nuo veitsillä ja haarukoilla pönttöön kiilatut paperiservetit sinulle”. Tarkoitukseni ei toki ole mollata maalaisranskalaiseksi kutsuttua suomalaista hyvää ruokaa tarjoavaa ravintolaketjua, vaan herättää palvelutyötä tekevät ihmiset olemaan aitoja omia itsejänsä eikä kasetti suussa liikkuvia koneita.

Ei konseptoitu palvelu saa olla mitään opeteltuja vuorosanoja, vaan rohkaisua heittäytyä tilanteisiin. Jos tuon vanhusten palvelutaloon kuuluvan vellihetkisössötyksen sijaan minulta kysyttäisiin; ”Saanko tuoda toisenkin lasin viiniä +” tai ”Voisinko jo tässä vaiheessa suositella pääruokanne jälkeen hyvin sopivaa jälkiruokaa?”, olen suhteellisen varma että ostaisin lisää. Aktiivinen myynti on hyvää palvelua. Asiakas kokee tulleensa huomioiduksi ja tarjoilija onnistumisen tunteen myytyänsä lisää. Yksinkertaista vai mitä. Kokeile vaikka!

Jussi Perkkiö

Vastaa