taattua ammattitaitoa

taattua ammattitaitoa

Olen järkyttynyt tiedosta, että Baarimestarin erikoisammattitutkinto uhataan lopettaa. Viimeisimmät lakimuutokset sinällään eivät ole olleet ravintola-alaa eteenpäin viemässä. Eniten huolestuttaa tulevaisuuden esimiesten taso ja ammattitaito. Restonomipaikkoja vasta hiljattain vähennettiin. Nytkö on baarimestarien vuoro? Yksinkertaisesti alaa ei arvosteta. Uskon, että tämä tulee ennen pitkää näkymään työntekijöiden ammattitaidoissa, ja tämän myötä myös juomakulttuurissa.

Muistan törmänneeni muutama vuosi sitten kirjaan, jossa kerrottiin että 13% KAIKISTA ravintola-alan esimiehistä Suomessa on saanut esimiestasoisen koulutuksen. Muistan tuolloin miettineeni, että 13% ”taattua ammattitaitoa” on säälittävän vähän. Valitettavasti kyseistä teosta en tältä istumalta tarkemmin muista, enkä prosenttia saa tarkistettua. Teos saattoi olla tilastokeskuksen julkaisu.

Juomakulttuuri on mielestäni maassamme enemmän ja vähemmän ”takapajuista”. Valitettavan usein vedetään pää sekaisin ja se siitä. Huolestuttavana ilmiönä pidän, että kotisohva on imenyt alkoholin nauttijat pois ravintoloista.

Se, miten itse koen baarimestarin vaikuttavan työyhteisöihinsä, on aina ollut positiivinen. Koen, että he ovat niitä, jotka aina kehittävät kyseisiä paikkoja pitkäjänteisesti eteenpäin. Usein valitettavasti he ovat jopa lähes ainoita aktiivisia kehittäjiä (pl. keittiö). Mielestäni heidän ammattikuntansa on korvaamaton. Sinällään ihmettelen kyseisen nimikkeen lakkauttamissuunnitelmia suhteessa muuhun työväestöön. Eikö yhteiskuntarakenteemme juuri tarvitse matalasti koulutettuja erikoistuneita asiantuntijoita, joilla on jatkuva halu itsensä kehittämiseen työn ohella?

Suomessa poliittiset päättäjät eivät tunnu ymmärtävän hotelli-, matkailu- ja ravintola-alamme työllistävää vaikutusta – sille itsestäni ainakin tuntuu. Olin viime marraskuussa mukana kuuntelemassa Ruoka- ja Matkailu-päivässä. Tuolloin Ami Hovstadius kertoi kuinka Ruotsissa kehitetään ruokamatkailua. Siellä ravintola- ja matkailuala koetaan kehittämiskohteena sekä potentiaalisena tulevaisuuden työllistäjänä. Kaihoten kuuntelin, kuinka Ruotsissa panostetaan isoilla rahasummilla alan kehittämiseen.

Mielestäni suomalaisten alkoholin käyttökulttuuria tulisi kehittää alan sisältäpäin, eikä pakkokeinoin kuten veron korotuksin. Lisäksi koen huolestuttavana, että alaa halutaan ”rokottaa” niistä ammattilaisista, jotka vastuullisesti parhaiten edistävät alaa kohti makuelämyksiä humalahakuisen juomisen sijasta.

Päivi Sivonen
”lautasten kantaja”

Vastaa