Ja vuonna 2014 kaikki muuttuu. Tämä on se vuosi kun baarityöskentelyn ja ravintola-alan arvostus ja palkat nousevat, uusia ennen näkemättömiä ja kokemattomia elämyksellisiä liikeideoita syntyy, todellisia ammattilaisia onkin yllättäen enemmän kuin ravintoloita, jo vuosia ääneen huudeltu yleinen avoimuus näkee päivänvalon…
Mutta, mitä jos…
Valtakuntaa koetteleva, kaiken mullistava ja muuttava henkinen muutos toteutuu ja erikoisosaaminen katoaa? Järjestelmä purkaa koulutuksen monipuolisuutta ja kenttää luovutetaan yksityisille toimijoille jotka lennättävät enemmän ja enemmän porukkaa lämpimään – käytäntö kouluttaa, mutta mihin saakka?
Tasapäistämisestä (”kaikki pelaa”) tulee alan seuraava trendi – harmaasta vieläkin harmaampaa. Yhä useampi työhaastattelu alkaa pää kenossa sanoilla: ”Olen sosiaalinen…
Baaritiskin taakse tulee lisää (”uusi sukupolvi”) tekijöitä jotka piut paut välittävät tasalaatuisuudesta, vuorovaikutustaidoista, syvällisestä tietämyksestä…
Alan ammattilainen pistää hauskan kuvan viinapullosta sosiaaliseen mediaan ja saa miljoona tykkäystä, suositusta ja seuraajaa – eläköön (ammatillinen) sisältö.
Baarilusikan ominaisuuksia todellakin aletaan ihmetellä.
Juuri kun asiakkaat kansainvälistyivät ja oppivat vaatimaan, henkilöstö ei enää osaakaan vastata siihen.
Joku ihan oikeasti suomentaa kansantajuisesti seuraavan lauseen (ja vie käytäntöön): ”Meillä on hyvä palvelu, laadukas tuote ja henkilöstö – meillä käynti on elämys!”
Joku kirjoittaa sen kauan odotetun ”Reganmaisen” suomenkielisen baarityöskentelyä käsittelevän teoksen.
Joku ei enää maksakaan palkkaa perusosaamisesta.
Joku toinenkin hoksaa, että koulutettu ja sitoutunut alan henkilö on voimavara, ei uhkaava muutos.
Alkoholiyritykset väsähtävät eivätkä järjestä enää yhtään koulutusta tai tastingiä, koska jälleen kerran paikalle saapui vain murto-osa ennakkoon ilmoittautuneista (ja heistäkin osa myöhässä) – eikä kukaan halunnut kysyä kaukaa tulleelta englanninkieliseltä vieraalta yhtään mitään.
Nousukausi ei alkanut vieläkään, joten miksi kouluttaa itseään – tulevaisuutta (ensi vuotta) odotellessa.
Baarimestarin erikoisammattitutkinto katoaa tutkintokartalta koska tietyt tahot eivät reagoineet – keittiömestaritkin katoavat, kun kerta baarimestarit.
Jo olemassa oleva työvoimapula ammattilaisista konkretisoituu isosti ja jyvät alkavat vihdoinkin erottua akanoista – ei voi olla mahdollista, että kartalla on enemmän ravintoloita kuin alan ammattilaisia.
Erikoisosaaminen ja ammattilaisen olemus voittavat miljöön?
Jälleen kerran ravintolaan saavuttaessa odotukset olivat liian korkealla – ei realistisia!!?
Päivä alkaa Twitterillä, jatkuen naamakirjassa ja puoliltapäivin postauksella blogissa, päättyen Instagramiin ja hyvää yötä twiittiin espanjaksi 😉
Olen aina ollut huono ennustamaan. Edelleen menestystä vuodelle 2014 !
.
Kuva: City-lehti – lukijoilta palsta joulukuussa 2006, s.7.