I Love Cotton Duck

Janinan Australian reissu alkaa olla lopuillaan. Työssäoppimisjakson työtunnit ovat tehty ja vaadittavat sisältöihin liittyvät ammatilliset näytöt annettu – aika rentoutua ennen kotiin paluuta. Seuraavassa on neidon mietteitä maailmalle lähtemisestä ja työskentelystä erilaisessa kulttuurissa.

Teksti: Janina Puustelli

Nyt on toppiin vaadittavat työtunnit tehty. Kaikkiaan tunteja kertyi melkein kolmesataa (300) 7 viikon aikana, eli rankkoja päiviä on tehty, mutta kaikki on ollut sen arvoista. Kaikille, ketkä ovat miettimässä lähteäkkö ulkomaille työssäoppimaan? Menkää hyvät ihmiset! Rankkaa se tulee olemaan, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta se on niin paljon palkitsevampaa ja opettavaisempaa kuin koti-Suomessa. Jos vain on olemassa mahdollisuus, olisi typerää olla menemättä. Itsellä lähtöä helpotti se, että Australiassa kaikki puhuvat englantia, kieltä jota on opiskeltu jo pienestä pitäen. En vain osannut odottaa kuinka rankkaa pelkän englannin puhuminen voi olla. Jet Lag, pitkät päivät ja siihen päälle vielä englannin puhuminen, kun aivot yrittävät sanoa kaiken suomeksi, huh siinä vasta urakka.

Ravintolatyöskentelyssä parasta on sen vaihtelevuus. Vaikka menu pysyisi samana, tai vaihtelisi vähän, on jokainen päivä aina erilainen. Asiakasmääristä ei koskaan ollut varmuutta ja ennen tarjoilun aloittamista oli vain viite kuinka paljon asiakkaita voisi olla tulossa. Aina tulee perumisia ja yllättäviä sisään kävelijöitä, joita saattaa yhdellä kertaa tulla hyvinkin paljon.

Erilaiset misaushommat tuovat mukavaa vaihtelua työvuoron alkuun. Aina on paljon tehtävää eikä joka päivä tarvitse samoja asioita tehdä uudestaan ja uudestaan, joten oppii uusia asioita työskentelystä ja raaka-aineista. Tämän työssäoppimisen aikana olen oppinut joustamaan aikatauluista, työskentelemään kovan stressin alla ja suoriutumaan siitä kiitettävästi. Totta kai pieniä haavereitakin on sattunut: lautasia on tippunut ja särkynyt, tullut väärinymmärryksiä ja tehnyt vahingossa ylimääräisen annoksen, mutta kaikki kuitenkin pientä ja helposti korjattavissa olevaa. Työpanoksena on kirjaimellisesti annettu verta, hikeä ja kyyneliä, mutta mitään en vaihtaisi mihinkään. Oppimaan ja työskentelemään tänne on tultu, ja niin myös on tullut tehtyäkin.

Heti ensimmäisestä päivästä olen saanut työskennellä täyspäiväisesti ja täydellä panoksella keittiössä työkavereiden rinnalla. Uusia raaka-aineita tuli vastaan ensimmäisellä parilla viikolla joka päivä. Ei meillä Suomessa ole esim. kalaa nimeltä King Fish tai raaka-aineita kuten Achacha ja Fingerlime. Opin valmistamaan rapeakuorista ja maukasta porsasta sekä paistamaan täydellisen pihvin naudan ja peuran lihasta. Valmistamaan erilaisia näyttäviä annoksia, joskaan taiteellisuus ei ole koskaan ollut vahvinta alaani, mutta pienellä avustuksella sekin osa-alue avautui uudella tasolla, sekä valmistamaan erilaisia kala-, ja äyriäisruokia, alkuruokia ja jälkiruokia. Lemppariksi muuten muodostui suklaafondant kerman kera, täydellinen jälkiruoka – vielä kun saisi suomalaisia tuoreita vadelmia lautaselle 🙂

Täällä ollessa olen oppinut syömään monia ruokia ja raaka-aineita, joita en Suomessa ole osannut arvostaa. Oliivit, kampasimpukat, suklaa – siinä muutama esimerkki missä maku on muuttunut. Oliiveja tuli napsittua keittiössäkin niiden suolaisuuden takia. Suurin australialaisen ja suomalaisen ruoan ero on suolan käyttö. Se mitä meillä pidettäisiin suolattomana ja käskettäisiin lisätä suolaa, on täällä sopiva määrä. Lisäksi ihmetyttävä asia on se, että täällä yleisesti ihmiset eivät osaa valmistaa montaa erilaista kalaruokaa, vaikka kalansaanti on rantakaupungeissa hyvin helppoa ja monipuoliset valikoimat on saatavilla. Erilaisia tuoreita ja herkullisia kasviksia käytetään hyvin paljon ja niitä on saatavilla ympäri vuoden.

Ihmiset Australiassa ovat paljon avoimempia ja kohteliaampia kuin Suomessa. Suuri opettelu oli please-sanan käytössä ja small talkin kanssa – kummatkin sujuvat jo oikein hyvin. Sen olen huomannut, että ihan vain hymyilemällä pääsee jo pitkälle. Vielä jos muistat sanoa Hi ja How are you?, niin olet jo voiton puolella. Täällä ollessa olen oppinut myös arvostamaan perhettä ja ystäviä, todella hyvää työporukkaa ja mukavia hetkiä ihanien ihmisten kanssa.

Parempaa toppipaikkaa en olisi voinut saada. Pyyteettömiä, ystävällisiä ja ihania työkavereita, joiden kanssa tuli työajan ulkopuolellakin vietettyä aikaa, joskin ei niin paljon kun olisi halunnut, johtuen pitkästä työmatkasta ja pitkistä päivistä. Kaikki vapaa-aika menikin nukkumiseen. Toppipaikan omistaja Jared Ingersoll on aivan loistava tyyppi ja hänen intohimoansa ruoan valmistukseen, raaka-aineisiin ja itse ruokaan oli mahtava katsella. Monesti hänen kanssaan työskennellessäni, tutustutti hän minut erilaisiin raaka-aineisiin ja kertoi niiden tarinaa. Mistä raaka-aineet tulevat, miten ne on valmistettu ja mitä eroavaisuuksia niillä on samankaltaisten raaka-aineiden kanssa. Jaredin ruokapolitiikka on käyttää kausittaisia raaka-aineita ja lähiruokaa. Kaikki raaka-aineet tulivat Sydneyn alueelta ja kun jokin raaka-aine ei ollut enää sesongissa, muutettiin menua sen osalta ja katsottiin mitä raaka-aineita voidaan seuraavaksi käyttää.

Valitettavasti Cotton Duck ravintola joutui sulkemaan ovensa 31.3.2012. Näin on valitettavasti tapahtunut hyvin monelle Sydneyn ravintolalle, johtuen asiakasmäärien tippumisesta. Ihmiset eivät enää käy syömässä ulkona niin paljon kuin ennen ja päätös oli Jaredille hyvin vaikea, kuten myös koko työporukalle. Loppuun asti vedettiin kuitenkin kunnialla saman työporukan kanssa ja viimeinen viikko olikin todella kiireinen, koska kaikki halusivat tulla käymään viimeistä kertaa syömässä Cotton Duckissa. Kiireisimpänä päivänä meillä oli 101 asiakasta, eli kaikki pöydät olivat koko illan käytössä. Totta kai Jaredilla oli kiirettä kun kaikki asiat piti hoitaa ennen ravintolan sulkemista, ja tähän hän keksikin oikein loistavan ratkaisun.

Saimme myös viimeisen tervehdyksen Jaredilta pongin muodossa

Kokkiopiskelijana tämä on ollut todella unelmapaikka päästä ja kokea jotain näinkin mahtavaa ja olen hyvin iloinen tästä tilaisuudesta ja siitä, että uskaltauduin lähtemään yksin toiselle puolelle maailmaa työskentelemään vieraalla kielellä. Paljon on tullut opittua ja tästä jatketaan sitten eteenpäin uusia seikkailuja kohden. Nyt vietän hyvin ansaittuja lomapäiviä ennen kuin suuntaan katseen kohti koto Suomea ja lukion penkkiä.

See ya mates!

Janina

Vastaa