Drinkkikisat ammattitaidon kehittäjänä

Drinkkikilpailut – suuria tunteita, sääntöjen venyttämistä ja kiertämistä, selän takana protestoimista (toisinaan suoranaista itkemistä), virheiden etsimistä suurennuslasilla, onnistumisia ja epäonnistumisia, henki ja elämä, katoamatonta kunniaa kollegoiden arvostuksen kera!?, oleellinen osa modernin baarimestarin työnkuvaa – jotain jota ilman ei ole mitään, jotain jota ilman et ole mitään. Seuraavassa vuosien varrella ahkerasti kisanneen, ja yhä kilpailevan, baarimestari Juha Yli-Rahnaston mietteitä ja vinkkejä aiheen tiimoilta.

Juha – mikä on kilpailemisen merkitys ammattitaidon kehittymisen kannalta? 

”Olen monesti pohtinut, mikä merkitys on omalle baariuralle ja ammattitaidolle ollut drinkkikisoihin osallistuminen. Oman itsensä kehittämisen (yleensä) kannalta kisat ovat parantaneet itsevarmuuttani, ammattiylpeyttäni ja osaamistani, mutta myös oman työnantajani näkyvyyttä ravintola-alalla. Kisareissut ovat olleet mielenkiintoisia ja täynnä hupaisiakin tarinoita, mutta mikä tärkeintä, näillä matkoilla aina tapaa uusia alan ihmisiä – kisatapahtumat ovat olleet hyviä foorumeja alan tiedon välittämisessä ja monesti toimineet paremmin kuin koulutustapahtumat. Mietipäs, joukko baarimestareita pohtimassa Bloody Maryn oikeaa tekotapaa. Kuinka paljon siihen keskusteluun liittyykään tunnetta, väittelyä ja sitä jokaisen baarimestarin juuri hänen oikeaa tietoa.”

”Oma kisamenestyminen on myös tuonut uusia haasteita asiakkaiden taholta ja drinkkejä on takavuosina tullut tehtyä aina rautalankaa ja tanssia apuna käyttäen – puhumattakaan niistä palavista lasipyramideista. Meno on välillä ollut kuin sirkuksessa. Kilpailuissa pärjääminen ja sitä kautta syntynyt tunnettavuus ovat myös tuoneet tulleessaan lisäansioita esim. firmoille järjestettyjen koulutuksien kautta.”

Milloin kaikki alkoi?

”Osallistuin ensimmäiseen drinkkikisaan vuonna 1997 Vaasassa perinteisessä VSTD- kesätapahtumassa jossa olin mukana ensin työvuorossa, mutta myöhemmin kilpailijana. Silloin eräs kisaan osallistunut kilpailija ei päässyt paikalle ja tuomaristo päätti, että jos tuuraaja löytyy, saa hän osallistua. Kävin tekemässä kisassa poisjääneen kilpailijan drinkit lukemalla viisi minuuttia ennen kisan alkua reseptin ja tekemällä koristeet itse kisatilanteessa. Sijoituin tällä lopputuloksissa kolmanneksi. Päästyäni vuonna 1999 F.B.S.K.:n aktiivijäseneksi, ja saamalla oikeuden osallistua SM-kisoihin, alkoi kisaputki jolle ei tällä hetkellä näy loppua. Kisoja on nyt takana viisikymmentäneljä (54). Parhaimpana kisavuotena olen osallistunut 11 kisaan.”

Vuosi 2003 ja 6th Finlandia Vodka Cupin kansallinen finaali Hehkun väreissä – ja Fabbrilla mennään 😉

Pääsy Suomea edustamaan ei jäänyt kauaksi

SM ja After dinner vuonna 2004 – taustalla näyttäisi hääräävän muuan Pekka Pellinen

Miten se kehitystyö ja valmistautuminen kilpailuun menevät? Anna muutama vinkki.

”Kun luen kisan säännöt, syntyy jo ensimmäinen hahmotelmani lopputuotteesta. Joskus kisajuomani on valmis ensi yrittämällä, joskus siihen täytyy käyttää useita kymmeniä eri vedoksia. Käyttämällä erilaisia tuotteita ja tekotapoja oppii yhdistämään ja tuntemaan tuotteet sekä sen miten ne käyttäytyvät keskenään eri mittasuhteilla tehtynä. Joskus ihan hulluilta kuulostavat tuotteet toimivat keskenään yllättävän hyvin. Vuosien mittaan on tullut opittua kuivamaistamaan ja käyttämään keittiöstä tuttuja ruokatuotteita juoman muodossa – auttavat kummasti drinkin suunnittelussa. Ennen kisaa olen aina pyrkinyt treenaamaan tekniikkaa kisatilanteeseen sopivaksi. Tämä on auttanut suoriutumaan päivittäisistä arkirutiineista baarissa myös tehokkaammin ja joustavammin – ns. turhat liikkeet ovat jääneet pois.”


Finlandia Vodka Cupin kansallinen finaali mallia 11th ja rautaisella rutiinilla

”Tee monta erilaista testijuomaa. Jo pienillä mittamuutoksilla juoman luonne, väri ja maku muuttuvat uskomattoman paljon. Kannattaa testata myös erilaisia tekotapoja. Esimerkiksi ravistettu juoma maistuu ja tuoksuu, mutta käytettäessä blenderiä samoilla ainesosilla, koko juoma saattaa menettää makunsa. Treenaa tekniikkaa kisaan ja pyydä kaveria etsimään virheitä. Tällä tavalla pienellä tekniikan hionnalla saat turhat liikkeet pois suorituksesta ja aika ei mene kisassa yli. Ajan ylittämisestä menettää yleensä yhden pisteen alkavalta 30 sekunnilta ja se yksi piste voi olla lopputuloksissa juuri ratkaiseva.  Älä tee koristeesta liian vaikeaa. Koristeluvaihe on myös se vaihe kisassa, jolloin kädet alkaa viimeistään täristä. Jos koriste on liian heppoinen, se saattaa hajota tai tippua pöydälle. Katso myös, että koriste on sopiva muuhun juomaan: käytät esim. samoja raaka-aineita koristeessa kuin itse juomassa. Ole tarkka, ettei koriste tuoksultaan ole liian hallitseva jolloin itse juoman aromi ei pääse esille. Mielikuvaharjoittelu kisatilanteesta auttaa keskittymään ennen kisaa. Kun olet harjoitellut tekniikan hyvin, olet tyytyväinen juomaan ja koristeeseen, jää turha hermoilu pois. Itse kisatilanteessa kaikki ovat samalla viivalla, kukaan ei ole vielä voittanut mitään. F1-kisoja ei myöskään koskaan voiteta kisan ensimmäisessä mutkassa.”

SM 2010 alkukarsinta Rovaniemellä – ja näilläkö se piti muka mennä, kaikkea sitä on taas tullut reseptiin kirjattua (enhän edes ole sitä maistanut!?)

Millainen on hyvä kisadrinkki?

”Riippuu aina kisan teemasta. Yleisesti erottuu joukosta tasapainoisuudellaan eli juoman väri, aromi, maku ja koriste kohtaavat. Jo nähtyäsi drinkin voit päätellä miltä se maistuu. Juoman maistaminen sitten vain varmistaa ensivaikutelman. Itse pyrin juomassani noihin asioihin, mutta aina ei onnistu. Yleensä onnistun maussa ja värissä, mutta koristelu on ehdottomasti heikoin osa-alueeni.”

Mikä on ollut mieleenpainuvin kisasi ja miksi?

”Ehkä se on ollut vuoden 2007 SM-finaali Tampereella. Lähdin finaaliin karsinnan voittajana ja olin tosi tyytyväinen sekä kisajuomaan, että koko tekniikkasuoritukseen. Lopputuloksissa Sanaksenahon Henna tuli viidenneltä sijalta ohi ja voittoon. Itse jäin toiseksi. Toinen mieleenpainuva kisa on ollut Mallaskosken aikanaan järjestämä energiajuomakisa jossa finalistien piti myydä asiakkaille omaa juomaa. Se joka oli myynyt eniten, voitti kisan – hävisin kisan kolmella juomalla. Voittaja Grönholmin Greta myi 151 juomaa ja minä 148. Pääpalkintona ollut matka Lontoon kansainvälisille baarimessuille jäi tekemättä. Sinänsä harmitti, koska…”

Pahin mokasi kisatilanteessa?

”Aika vähän on sattunut mitään suurempia mokia. Eräässä SM-finaalissa olin unohtanut baarilusikan valmistelutilaan. Kun kisan aikana tuli se hetki, että piti sekoittaa juomaa baarilusikalla, niin ei muuta kuin hakemaan ja suoritus kunnialla loppuun. Kun valmistautuu kisaan hyvin, mokia tulee vähän.”

Onko kisaaminen muuttunut luonteeltaan vuosien varrella?

”On ja paljon. Jo pelkästään alkoholien ja työtapojen kirjo on lisääntynyt huomattavasti. Kauden trendit vaikuttavat aina myös kisoissa. Muistan 2000-luvun alussa kisoja joissa murskaus ja tuplasiivilöinti olivat se juttu. Siitä muutama vuosi ja blenderillä valmistettu juoma oli kova juttu. Eräässä SM Fancy-sarjan finaalissa muistaakseni oli kymmenestä kilpailijasta kahdeksalla käytössään blenderi, sen käyttö toi myös makusiirapit Suomen markkinoille.  SM-kisoissa Before dinner-sarjakin oli välillä siirappien kulta-aikaa. Parhaimmillaan eräskin aperitiivi sisälsi likööriä ja kolmea eri siirappia – järjettömän makeita juttuja. Nyt on meneillään Bitter-buumi. Mitähän seuraavaksi?”

Ja pehmenee se pää Mestarillakin

Vaan on se joskus Juhallakin ajatus ”katkennut”. Vuonna 2006 samaan mukiin meni eri muodossa persikkaa, mansikkaa, vadelmaa ja karpaloa – ja kaikki tämä Hurricanelasista, verkko- ja hunajamelonilla sekä kirsikalla koristeltuna. Hulluintahan tässä oli, että kyseisellä ”makujen sinfonialla”, joka oli nimetty asiakasystävällisesti japanilaisittain ”Harawanakerebanarimasenkaksi” (suomennettuna: ”Onko pakko maksaa?”), voitettiin ylivoimaisesti ensimmäinen Absolut Poromestari ja Pohjoisen Hörppyherra-titteli. Voittajan kommentti tuolloin oli kaiken kertova: ”Saakelin hyvältä tuntuu!” Pehmenikö tuomaristolla pää – olihan heidät sijoitettu kilpailuareenana toimineen majoitusliikkeen saunatiloihin. Aikansa klassikko 😉

SM Sparkling 2013 alkukarsinnat ja enemmän kuin haastava ainesosa kuplien muodossa

Ja tekniikkapisteenne olkaa hyvä. ”TÄ!?!! Täysin eri mieltä! Miten niin, mikä, missä, milloin???” – Olisihan se helppoa jos kyseessä olisi tulosurheilu.  

Olet ollut monessa mukana liittyen kilpailemiseen – kerro lisää

”Oma kisaaminen toi aikanaan myös halun järjestää kisoja ja vuonna 2003 päivänvalon näki ensimmäinen Levin Drinkkimestari-kisa joka on sittemmin vakiinnuttanut paikkansa. Tuolloin ensimmäisenä vuonna mukana oli viisi osallistujaa, tämän vuoden kisassa peräti seitsemäntoista. Monena vuonna olen myös ollut mukana jollain tavalla kansainvälisen Finlandia Vodka Cupin järjestelyissä, niin Levillä kuin Lainiossa. Noista kisatapahtumista muuten olisi monta tarinaa kerrottavaksi. Touhuaminen, niin järjestely kuin tuomarointi, on ollut helppoa kun osaa itse asettua kilpailijan rooliin.”

Tammikuu 2006 ja 8th International Finlandia Vodka Cupin kansainvälistä finaalia Lainiossa rakentamassa – asiakkaana oli mm. muuan Mr Dale DeGroff: ”You guys work here?” Kuvassa keskellä Jarmo ”päällikkötasonvierailu” Kunnari ja oikealla Folke, joka aikanaan menestyi kisarintamalla enemmän kuin mainiosti (lihasmuistilla pärjää). Folken tähtihetkiin kuuluvat mm. Nuorten Baarimestarien yksilökisan voitto ”Magiaisella” vuonna kypärä ja miekka sekä Absolut Poromestarin titteli vuodelta 2007.

Kisafiiliksiä jotka eivät unohdu

Mikä saa sinut yhä kilpailemaan?

”En tiedä. Se vain on kivaa ja haastavaa. Meitä pitkään kisanneita on vielä paljon mukana – kyllä ne vanhat vielä jaksaa.”

”Suosittelen jokaista ravintola-alan työntekijää kilpailemaan joissain kilpailuissa ja kokemaan adrenaliinin virtauksen joka vie itsehillinnän ja hermoilemisen uusiin ulottuvuuksiin, ja pistää pohtimaan, että mihin sitä tuli (taas) lähdettyäkään – omaa ammattitaidon kehittämistä parhaimmillaan.”

Kuvat: F.B.S.K. Kuvapankki, Juha Yli-Rahnasto, Ville Salonen ja Ari Manninen

Vastaa