Kun Espanjalainen baarimestari puuttuvan Julep -kupin korvasi…
Vietin pitkän ja hartaan kesäloman ja sain siinä sivussa aikaiseksi parin viikon kaupunkiloman Espanjassa. Sekin loma meni pääosin työn merkeissä tutustuessa Espanjalaiseen juoma- ja ruokakulttuuriin. Tulin taas miettineeksi, että on se tosi ikävää tehdä tätä duunia. Kävin katsastamassa muutamia viinitiloja ja totesin, että Riojasta ja Ribera del Duerosta on todellakin aika kääntää katseet Somontanon, Jumillan tai Prioratin alueiden viineihin, suosittelen. Tässä blogissa en kuitenkaan aio puhua viinistä vaan Espanjalaisesta cocktailkulttuurista ja Espanjan parhaista cocktailbaareista.
BARCELONA
Gaudin arkkitehtuuri kuuluu Barcelonan omalaatuisimpiin tunnusmerkkeihin
Barcelonalla on kova maine kulttuurilomailijoiden keskuudessa. Onpa sitä tituleerattu Euroopan mielenkiintoisimmaksi biletyskaupungiksikin. Barcelonalla on kyllä kannuksia, joilla puolustaa mainettaan. Silti olen kokonaisuutena ehkä hieman yllättynyt, että juuri tuosta kaupungista kuulee niin usein niin paljon hehkutusta. Myönnettäköön tosin, että kaupunki ei varmasti tarjonnut parastaan, kun olin paikalla elokuussa, joka on espanjalaisten lomakuukausi. Tilanne oli vähän kuin Helsingissä heinäkuussa.
Kaikkein mielenkiintoisin baari, nimeltään Mutis, jäi näkemättä, kun pöytävarausta tiedustellessani sain kuulla, että toiminta jatkuu taas syyskuun puolella. Mutis on Barcelonan pintaliitäjien keskuudessa kulttimaineeseen noussut yksityisklubi, tai suoraan sanottuna, salakapakka, jonne pääseminen ja jonka löytäminen on oikeasti hieman haasteellista. Mutis on katalaania ja tarkoittaa ”hiljaa” tai ”älä puhu”. Kuvamateriaalien ja kuultujen arvioiden perusteella menetys oli melkoinen.
Mikäli aiot käydä Barcelonassa, tee kaikkesi saadaksesi nimesi listalle. Keskustelin asiasta mm. Difford’s Guidea julkaisevan Simon Diffordin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että riittävän aikainen soitto ja hienovarainen vetoaminen baarimestareiden kansainväliseen yhteistyöhön kyllä avaavat ovet tähänkin salaiseen synnin pesään.
DRY MARTINI
Drinks International -lehden toimittamalla, maailman 50 parhaan baarin listalla, sijalla 12 majaileva Dry Martini on Barcelonan baariskenessä instituutio. Sanotaan myös, että sieltä saa maailman parhaat Dry Martinit. No se on tietysti makuasia. 🙂
Javier de las Muelas on luotsannut Dry Martinin maailmanmaineeseen periaatteessa hyvin yksinkertaisella reseptillä. Hän on luonut erittäin klassisen baarin, täyttänyt hyllyt ihmetystä herättävillä vintage-alkoholeilla ja keskittynyt hiomaan Dry Martini-drinkin niin kokonaisvaltaiseksi elämykseksi, että siitä riittää puhuttavaa pidemmäksikin aikaa.
Lorenzo on Dry Martinin nuorempaa kaartia ja Italialainen, kuten suuri osa Espanjan huippubaarien mestareista.
Dry Martini on niin hyvä, että siitä saa sertifikaatin mukaansa. Lapussa oleva numerosarja kertoo tähän mennessä tehtyjen ”Draikkojen” määrän…
Dry Martinin viehätystä lisäävät jopa yli sata vuotta vanhat vintage-pullot, joiden kokoelma on pökerryttävä…
IDEAL
Muutaman korttelin päässä Dry Martinista sijaitsee toinen klassinen baari, Ideal, jonka isännyys on kulkenut kirjaimellisesti isältä pojalle jo kolmen sukupolven ajan. Tätä baaria saattaisi ulkopuolelta erehtyä luulemaan skottilaiseksi pubiksi, sillä baarin tunnus on säkkipilliin puhalteleva ylämaan urho ja julkisivu on pubimaisesti vaaleaa puuta.
Sisään astuttua ei kuitenkaan ole hetkenkään epäilystä millaisesta juomaravintolasta on kyse. Ideal ei ole salakapakka, mutta sisällä ollessaan sen unohtaa helposti. Katto on hyvin matalalla, kuin kellarissa, ja sisustus sekä tunnelma vievät ajatukset automaattisesti 1900-luvun alkupuolelle.
Ideal on kuin aikamatka 1900-luvun alkuun.
Maker’s Markista tehty Mint Julep on Idealissa lähes virheetön. Vain teollinen ”Maraschino-kirsikka” pilaa täydellisyyden.
BANKER’S BAR
Hulppeassa Mandarin Oriental -hotellissa sijaitseva Banker’s Bar on positiivinen yllätys Barcelonan ns. ”high streetillä”. Liian usein viiden tähden hotellien baarit ovat vain pirullisen kalliisti hinnoiteltuja ja virheetöntä käytöstä sekä pukeutumista edellyttäviä juottoloita, joissa kaikki Gin Tonicia monimutkaisemmat juomasekoitukset päättyvät vääjäämättä mahalaskuun.
Näin ei kuitenkaan ole Banker’s Barissa. Baaria isännöi jälleen yksi italialainen baarimestari, Giuseppe. Teen hänelle selkoa havainnostani, jonka mukaan Barcelonassa törmää yllättävän usein italialaiseen baarimestariin. Hän hymyilee salaperäisesti ja kertoo, kuin jotain suurta salaisuutta paljastaen, että Italiassa vallitseva ilmapiiri baarimaailmassa ajaa yhä useampia nuoria ja kunnianhimoisia baarimestareita kokeilemaan kannuksiaan hieman avoimemmille vesille.
”Ne vanhat jäärät luulevat olevansa baarimaailman eliittiä ja perinteitä vaalimalla pysyvänsä siellä, mutta eivät ymmärrä tuhoavansa tulevaisuuden siinä samalla.”, Giuseppe kuiskaa, kuin AIBESin (Italian baarimestareiden yhdistys) korvat olisivat kaikkialla. Hymyilen. Ajatuksessa on jotain hyvin tuttua…
Giuseppe oli kehitellyt Calvadoksesta ja Chartreusesta Old Fashioned-henkisen mestariteoksen. Huomatkaa jigger.
Kaikki modernin baarin tunnusmerkit ovat läsnä, myös itse tehtyjä siirapeita ja bittereitä on valikoimassa.
Puitteet ovat hulppeat, mutta onneksi Banker’s Bar on muutakin kuin koreat kannet.
Näiden lisäksi mielenkiintoinen baari oli Boutique Bar OHLA, jota luotsaa Max La Rocca, joka on tuttu mies, jos olette tutustuneet virtuaalibaarin linkkeihin. OHLAssa kiinnostavinta olivat amuse bouchet, jotka oli tehty Mezcalista hyytelöimällä. Erittäin hieno tapa varmistaa, että asiakas ei kyllästy odotteluun, vaikka ruuhkaa hieman olisikin.
MADRID
Madridin mahtipontinen arkkitehtuuri tuo mieleen Rooman.
En ollut kuullut paljoakaan Madridista, enkä oikeastaan osannut odottaa mitään, mikä olikin varmasti syy siihen, että yllätyin erittäin positiivisesti kaupungin meiningistä. Madrid on upean näköinen kaupunki, jossa on mahdollisesti vielä Barcelonaakin enemmän nähtävää. Madrid on lisäksi selkeästi enemmän espanjalainen kaupunki kuin Barcelona, joka on kuin sulatusuuni, mitä kulttuureihin tulee.
Madridissakin jouduimme valitettavasti jättämään yhden hyvin mielenkiintoisen baarin väliin lomakauden vuoksi. Lyhyen Madridin visiitin aikana löysin yhden niin loistavan baarin, että loppu blogi on pyhitetty sille. Mainitsemisen arvoisia baareja sen lisäksi ovat kuitenkin O’Clock ja Belmondo. O’Clock on mielenkiintoinen yhdistelmä korkeatasoista irkkubaaria ja cocktailbaaria ja Belmondo taas on jälleen yhden alunperin italialaisen baarimestarin moderni ja innovatiivinen pieni cocktailbaari.
LE CABRERA
Diego Cabrera on neljänkymmenen tienoilla oleva, alunperin argentiinalainen baarimestari ja ravintoloitsija, jolla näyttää olevan Midaan kultainen kosketus kun puhutaan ravintoloiden pyörittämisestä. Tai sitten kaverilla on vaan mahtava näkemys. Tiedä häntä. Le Cabrera oli koko Espanjan reissun mahtavin baarielämys ja suosittelen sitä täydestä sydämestäni kaikille Madridiin suuntaaville.
Baari on sekä yksi Madridin parhaista tapaspaikoista että erittäin kovassa suosiossa paikallisten cocktailkonossöörien keskuudessa. Paikan drinkkilista oli painettu vanhan sanomalehden muotoon. Listalla vilisivät luonnollisesti kaikki tämän hetken trendikkäimmät klassikot 1800-luvulta, mutta sen lisäksi baarin omat luomukset olivat nerokkaita virityksiä historiallisessa hengessä. Sisustus herätti huomioni välittömästi, sillä baarin seiniä koristivat vintage-shakerit ja lisäksi baarista löytyi valtava kokoelma alkuperäisiä baarikirjoja sekä muuta historiallista baarimaailmaan liittyvää.
Backbaarissa, kunniapaikalla n. 80 bitteriä, joista itse tehtyjä kymmenkunta.
Dry Martinia varten oma ”setti”
Jääpallot kuuluvat luonnollisesti repertuaariin.
Baarin seiniä koristaa megalomaanisin koskaan näkemäni kokoelma vintage-shakereita. Kuulemma n. 350 kpl!
Yhteenvetona Espanjan baarikulttuurista voidaan sanoa, että perinteisiä baareja ja klassista tyyliä maasta löytyy vaikka kuinka. Toki trendejä seurataan tarkoin, esim. listoilla vilahtelevat 1800-luvun klassikot, mutta esimerkiksi mitään salakapakoiden villitystä ei Espanjassa vielä olla nähty.
Juomatuotteessa kaikkein merkillepantavin asia oli Gin Tonic. Espanjassa tuntuu olevan aivan valtava Gin Tonic-buumi. Jokaisella baarilla on oma Gin Tonicinsa ja parhaassa tapauksessa erilaisia Tonic-vesiä saattaa löytyä 5-10 kpl. Mielenkiintoisinta tuossa juomassa olivat kuitenkin lasit. Espanjalainen Gin Tonic tehdään 4-5 dl vetävään, aivan valtavaan long drink-lasiin. Johtuneeko siitä, että paikallinen tapa on kaataa giniä vähintään 8 cl ja parhaan maun saavuttamiseksi ginin ja tonicin suhde tulisi kuitenkin olla 1:3. En tiedä, mutta voin kertoa, että olen tällä reissulla nähnyt elämäni jännittävimmät GT-viritykset! Niistä paras oli ehkä lasi, joka muistutti lähinnä jalalla varustettua kalamaljaa. Valtava, pyöreä, jalallinen lasi, joka oli melkein yhä suuri kuin juojan pää!
Lisäksi kiinnostava fakta oli italialaisten baarimestareiden ryntäys Espanjan huippubaareihin.
Edelleenkään en nähnyt mitään, mikä olisi saattanut suomalaisen baariosaamisen tason kyseenalaiseksi. Meillä tehdään baarimaailman saralla hyvää työtä ja saatavilla on tasokasta koulutusta. Lisäksi olen erittäin tyytyväinen, että Suomen baarimaailman asenteet ovat avautuneet ja rentoutuneet viimeisten viiden vuoden aikana valtavasti. Jatkekaan samaan malliin!
Cheers
-Mikael