Love at first sight

Love at first sight

Lapin matkailuopiston Rovaniemen yksikön kv-kausi on käynnistynyt. Ensimmäisenä kansainväliselle työssäoppimisjaksolle Toripuistikon kulmauksesta lähti matkailupalvelujen tuottaja Anne, joka vaihtoi moottorikelkat norsuihin ja otti suunnaksi Thaimaan ja paikallisen luontomatkailu-yrityksen Siam Safarin. Miten Annen jakso on käynnistynyt? Seuraavassa ensimmäiset kuulumiset aurinkoisesta Aasiasta.

Teksti ja kuvat: Anne Saahkari

Morjens!

Eka viikko on mennyt älyttömän nopeaa opaskoulutuksessa, jossa on siis minun lisäksi kertailemassa pari viime kauden opasta: suomalainen Sanna ja ruotsalainen Emma. Saatiin heti maanantaina päntättäväksi englanninkieliset opaskansiot, ja näin alkuun minun epistolana on vaan seurailla vakkarioppaiden vetämiä retkiä: kirjoitellen muistiinpanoja siihen malliin, että perehdytysjakson jälkeen alan itse opastamaan asiakkaita samoilla reissuilla. Ja sitä opeteltavaa kyllä riittää – pelkästään bussimatkojen ratoksi oppailta tulee parin kolmenkin tunnin ajan asiaa mm. luontoon, kulttuuriin, uskontoihin ja myytteihin liittyvistä jutuista.

Tällä viikolla ollaan kierrelty bussilla Phuketin saaren tärkeimmät nähtävyydet sekä käyty kolmen tunnin ajomatkan päässä olevalla Khao Sokilla, jossa järjestetään kajakkimelontaa ja elefanttivaelluksia. Elephant Hills – nimisellä leirillä ollaan tutustuttu riisinviljelyyn, vesipuhveleihin, kumipuiden leikkaamiseen ja thairuuan valmistamiseen. Leirillä on myös aivan mielettömiä näytöksiä, joissa nuoremmat elefantit mm. tanssii musiikin tahtiin, pelaa jalkapalloa, soittaa huuliharppua ja maalaa kärsillään. Päiväretkiin sisältyy aina lounasbuffet, jossa on tarjolla ihan älyhyviä, perinteisiä thairuokia. Aurinko on paistellu joka päivä +30 asteen paremmalla puolella, joten kyllä tuolla töissä ainaki tarkenee!

Vaikka vähän kliseistä tuntuukin papattaa niistä ainaisista ystävällisistä paikallisista, niin täytyy silti sanoa, ettei tätä paikkaa kyllä turhaan kutsuta nimellä The Land of smiles. Tuntemattomatkin ihmiset hymyilee vastaan tullessa ja nuo minun työkaverit on ihan parhaimmasta päästä. Paikallisten avuliaisuudesta kertoo jotain ehkä se, että joka päivä kun kävelen tuota liikennettä vilisevää päätietä n. 100 metriä töistä asunnolle, niin aina joku pysähtyy kysymään että mihin oon menossa ja tarvinko kyytiä. Työkavereiden mukaan näin tapahtuu myös silloin, kun oot kuulokkeet korvilla hölkkäämässä aamulenkillä – kai tää skootteriväestö vaan pitää kävelemistä yliarvostettuna?

Asunto taas on just sitä paikallista tasoa, mihin olin jo asennoitunutkin. Jos siis haluat kotona päästä samanlaisiin tunnelmiin: unohda koko lavuaarin olemassa olo ja napin painalluksen sijaan huuhtele vessanpönttö kaatamalla sinne ämpäristä vettä. Hanki lisäksi pari gekkoa tai jotain muita eksoottisia liskoja – ja sijoita ne kiipeilemään kylpyhuoneen seiniä pitkin. Jos saat vielä takapihallesi kukon, joka aloittaa kiekumisensa 4-5 aikaan aamuyöllä, oot jälleen lähempänä minun arkipäiviä. Näin viikon jälkeen oon kylläkin näiden juttujen kaa ihan sujut, kuitenkin muilta osin kämppä on ihan siisti – ja ilmastoitu!

Tänään mulla on viikon toinen day off ja suunnitelmissa ois lähteä työkavereiden kanssa syömään ja tsekkaamaan Phuket townin viikonloppumarkkinat, paikalliseen tyyliin vasenta kaistaa skoottereilla pujotellen.

Sawat-dii kha,

Anne

Annen työssäoppimisjakson etenemistä seurataan tällä sivustolla jatkossakin, joten pysykää sivustolla.

Vastaa