ensimmäisen, toisen ja deletoitu

1

Vielä kerran Baarimestarin erikoisammattitutkinnon puolesta ja sitten annetaan olla ja jäädään odottelemaan mitä tietyt tahot viisaudessaan päättävät – luovuttaa en aio, mutta minkäs teet kun ei ole sinun käsissä. Näin minua aikanaan evästettiin: ”Et sinä Arska voi vaikuttaa. Ei yksityinen alan opettaja tai koulutuksen järjestäjä voi vaikuttaa kun vastassa on elinkeinon näkemys joka perustuu…” – Mihinkähän se muuten perustuu? Meikäläisen vinyylin itkuvirsi alkaa jo pyöriä paikallaan, mutta tiedän työnantajan, joka totesi opiskelemassa olevalle palkolliselleen, että kun olet valmistunut baarimestariksi, niin muutetaan tuo nykyinen työnimikekin sitten baarimestariksi ja tarkistetaan palkka koulutusta vastaavalle tasolle. Tiedän myös työntekijän joka sanoi esimiehelleen, että…

…haluan pitää nimikyltin ammattinimikkeenäni baarimestari, vaikka tarjoatkin tilalle vuoropäällikköä. Tiedän edelleen lukuisia henkilöitä jotka toimivat elinkeinossa baarimestareina baarimestarin töissä. Tunnen lukuisia nuoria tulevaisuuden tähtiä, jotka sitouttavat itsensä alaan suorittamalla oman ammatti-identiteettinsä kannalta enemmän kuin tärkeän tutkinnon valmistumalla baarimestariksi. Tuntuisi uskomattoman lyhytnäköiseltä ja tylyltä riistää heiltä se. Tiedän henkilöitä jotka ovat tulevaisuudesta aidosti huolestuneita ja sen myös omalla nimellään täällä kertoneet – Kiitos. Teitä oli (on?) hämmästyttävän vähän, ja puhun nyt kaikista alan foorumeista. Miksi olla vain hiljaa ja näppärästi viisastella jälkeenpäin?

Tiedän myös alan henkilöitä jotka ovat sanoneet ääneen, että ei voisi vähempää kiinnostaa mitä tutkinnolle tapahtuu – surullista, varsinkin kun kyseessä on juomatuotteen kanssa parissa työskenteleviä ammattilaisia. Tiedän myös henkilön joka vaihtoi nimikylttinsä ammattinimikkeen päällikkötasoksi siltä seisomalta sekunnin murto-osassa.

Vuonna 2009 kasasin yhdessä elinkeinon yhteistyökumppanien ja isojen pelurien kanssa ihan oikean valtakunnallisen tutkimuksen – ”Suomalaisen baarityöntekijä profiili” – suomalaiseen baarityöskentelyyn liittyen. Tuolloin baarityöskentelyn tärkeimpänä yksilöitynä laatutekijänä pidettiin tuoreita raaka-aineita – HÄ? Suurimpina omina heikkouksina pidettiin kunnianhimon puutetta, tunnettavuutta ja kansainvälisyyteen liittyviä elementtejä – pitäisikö nyt hymyillä ilkikurisesti!? Yksi suurimmista henkilökohtaisista kehittämiskohteista (lue heikkouksista) oli alan arvostuksen lisääminen – pitäisikö jo nauraa ääneen!? Baarityöskentelyn tulevaisuutta visioitiin tuolloin näin: Koulutuksen merkitys tulee korostumaan yhä kovenevilla työmarkkinoilla ja asiantuntijuudesta tulee yhä merkittävämpi kriteeri (kilpailutekijä) molemmin puolin baaritiskiä. Näennäinen osaaminen ei tulevaisuudessa yksinkertaisesti tule riittämään (vastaajista 32% toimi baarimestarin ammattinimikkeellä). Neljässä vuodessako kyseinen ammattikunta on kuollut sukupuuttoon? Miten hxxxxxxxxä tässä on näin käynyt? Nukahtivatko alan osaajat yrttien ja pipettien kanssa puuhastellessaan ja ympärillä oleva vain ajoi ohitse? Oliko jossain vaiheessa kaikki vaan liian hyvin?

Tässä on yksi suora lainaus tutkimukseen vuonna 2009 vastanneiden kommenteista: ”Olen kohtalaisen huolestunut ravintola-alan houkuttelevuudesta tulevaisuudessa. Jo nyt alkaa olla todellisia vaikeuksia saada ammattitaitoista työvoimaa, joka olisi aidosti kiinnostunut alasta, ja tilanne vain pahenee. Pelkään pahoin, että tulevaisuudessa ravintoloidemme asiakaspalvelusta vastaavat ammattitaidottomat ohikulkijat, jotka tekevät ravintolatöitä vain päästäkseen johonkin oikeaan ammattiin. (-16722880)” …niin oikeassa olit !

Itse totesin tuolloin loppupuheenvuorossani mm. näin: ”Alan oppilaitosten juomatuotteisiin ja baarityöskentelyyn liittyvien koulutusten sisältöjä tulee selkeästi päivittää ja muokata vastamaan nykyelinkeinon vaatimuksia ja tarpeita, eikä vähiten sen vuoksi, että vain 7% vastaajista kokee alan oppilaitosten baarityöskentelyyn liittyvän koulutuksen olevan laadukasta. Itse näkisin vastauksena alan opettajien ammatillisen osaamisen päivittämisen korostamisen (mitä elinkeinossa todella tapahtuu – oleellista tietoa) sekä elinkeinon, oppilaitosten ja alan muiden toimijoiden lisääntyvän yhteistyön ja verkostoitumisen. Oppilaitosten tulisi myös verkostoitua keskenään entistä avoimemmin ja jakaa olemassa olevaa osaamistaan toisille, muulloinkin kuin oppilaitosten välisissä kilpailuissa – välittämättä opetustoiminnan liiketaloudellisen luonteen mukanaan tuomista paineista.”

…Kuinka oikeassa olen edelleen – nyt se vaan taitaa olla myöhäistä? Toisaalta, tarjoilijoitahan me ollaan aina oltu ja tullaan olemaan. Pitää mennä. MasterChef alkaa telkkarista 😉

2

Kuvat © Ari Manninen

Vastaa