Tuolla minulle suunnatulla haasteen omaisella ”ammatillisella” kysymyksellä, aavistuksen ivalliseen äänensävyyn, Baarimestarin eat-porukka avasi seitsemännen lähiopetusviikkonsa? Kyllä käyn, mutta yhä harvemmin ja harvemmin. Miksi? Vastauksen annan tämän postauksen lopussa. Palautetaan (”ässä”)syötön muodossa. Mikä teille on laatua baarityöskentelyyn liittyen? Mikä on oman työyhteisönne suurin ongelma liittyen laadukkaaseen työskentelyyn? Mihin puuttuisitte, mitä muuttaisitte jos teillä olisi valta ja voima?
Mikä on laatua baarityöskentelyssä?
Siisteys josta huolehditaan aktiivisesti. Asiakkaan huomioiminen alusta loppuun. Oikeat tarjoilutekniikat. Tasalaatuinen työskentely. Iloisuus. Toimiva työpiste. Laadukkaat tuoreet raaka-aineet. Asioiden kunnolla tekeminen. Nopeus. Ollaan aidosti läsnä. Päätetyt asiat toteutetaan ja niistä pidetään kiinni – noudatetaan pelisääntöjä. Halu myydä, tarjotaan vaihtoehtoja. Yhtenäinen työvaatetus. Kaikki tietävät ja tuntevat oman tehtävänsä ja roolinsa. Luottamusta.
…Hienoja asioita. Toivottavasti eivät jää vain ääneen sanotuiksi. Aika usein muuten jäävät – tämä väittämä perustuu kokemukseen.
Mikä on sinun työyhteisösi suurin ongelma laadusta puhuttaessa?
Yleinen siisteys. Ei tasalaatuiset raaka-aineet. Laiskuus ja viitsiminen. Ei tasalaatuinen työskentely. Johto ei kuuntele parannusehdotuksia ja noteeraa ideoita. Asioista ei puhuta – tiedon kulku. Kirjava henkilökunta joka ei osaa eikä sitoudu. Asioiden erilailla tekeminen.
…Mikä on pielessä jos isoin ongelma on henkilöstön laiskuus. Viitsimisestäkö se taas oli kiinni? Mistä se johtuu, että Caritaliina ei pysy kädessä, mutta hedelmäveitsi kyllä? Jos minulta kysytään, niin tämä pitäisi pystyä korjaaman helposti!?
Mihin puuttuisit (laadukkaamman tekemisen puolesta)?
Avoimuutta lisää – mitä tehdään ja miksi, mitkä ovat meidän tavoitteet? Kaikki noudattaa sovittuja pelisääntöjä. Panostetaan perehdyttämiseen ja henkilöstön kouluttamiseen. Aletaan olla aikuisia töissä.
…Johtaminen = taitolajia joka ei onnistu kaikilta. Oli siellä muutakin, mutta niin kauan kuin esim. asenne on vain sana jolla haetaan ”ammatillista katu-uskottavuutta”, sitä on turha kirjata. Miksi ilmoittautua koulutukseen ja kuitenkaan et ilmesty paikalle – laiskuutta!?
Miksi et ite käy baarissa?
Vaikkapa tämän takia. Vaahdoton olut likaisessa lasissa ilman hymyä – maksaa siitä kuitenkin pitäisi (maksan mielelläni laadusta). Kotona lasi on puhdas ja siihen aina muodostuu se vaahto, joka on myös olutta. Jaksan myös hymyillä itselleni kaataessani olueni, sillä kyseessä on hieno hetki, arjen pieni elämys. Harmaata mököttävää massaa (henkilöstö) jälleen samanlaisen back baarin edessä kavereitaan viihdyttämässä – nähty ja koettu jo. Henkilö (baarimestari?) joka katsoo muualle ja puhuu jonkun muun kanssa (se kuuluisa joku muu joka on meillä töissä?), kun minun pitäisi hänen kannaltaan olla maailman tärkein henkilö noiden ohi kiitävien sekuntien ajan (maksan pankkikortilla ja maksupääte on kädessäni, ojennan maksupäätteen henkilöstölle). Kysyn jotain ja saan vastaukseksi ”en tiiä”, ja siihen se sitten jääkin. Ei se mene kaikkialla näin, mutta aika usein ja toistuvasti. Miksi asiat eivät vaan muutu? Kaikkiallako on muka huono palvelu – montako kertaa sitä pitää (jaksaa) yrittää? Menen sinne missä tienaamiani rahoja arvostetaan = jään kotiin. Ja silloin harvoin kun lähden baariin, on ihan sama kuka on tiskin takana ja mitä on mukissa, sillä olen liikkeellä ystävieni kanssa – ainoa syy lähteä baariin?
…Otan haasteen vastaan, jälleen kerran, mutta olisiko oikea kohde oma minä, kollegat, esimies, palkanmaksaja, asiakkaat – koko ala?
Tästä se taas lähtee, tästä tulee hieno viikko. Tervetuloa laadun ihmeelliseen maailmaan 😉
Kuva © suomalainen Baarimestari