Nenän kalibrointiviikko jatkui kun kylään saapui Veli Salonen Edrington Finlandilta. Päivän teema oli rakennettu konjakin, tuon suomalaisten suosiman juhlallisen ja suuria tunteita herättävän alkoholin ympärille. Ja suoraan asiaan. ”Mikä on teidän suhde konjakkiin?” kuului Velin alustus. Vastaukset olivat odotetun laisia, mutta siitä huolimatta ne jaksavat hämmästyttää kerta toisensa jälkeen.
Ja tässä ovat tämän porukan vastaukset jo esitettyyn kysymykseen – vaikka kyseessä on suppeahko otanta, niin uskaltaisin väittää, että sama lista olisi saatu enemmän tai vähemmän aikaiseksi muuallakin.
– Ei kovin vahva
– Ei hirveän tuttu
– Ei ole se tuote
– En erityisemmin pidä
– Jaloviina
– Sain lahjaksi pullon, mutta en ole vielä avannut
– Alkossa käyn ihailemassa konjakkihyllyä, mutta en minä mitään osta
– Tiedän knoppeja
– Pahanmakuista
– Meillä on baarissa konjakkirivistö
– Joskus tarjottiin (pakotettiin juomaan)
Vastausten perusteella kyseessä on vähintäänkin haastava väkevä alkoholi ja tuoteryhmä. Tässä kohtaa voisi pikkaisen ilkeillä ja todeta, että luojan kiitos kukaan ei ole tuotteista sen kummemmin kysellyt. Tai todennäköisesti on, mutta onneksi vastauksia ei ole nauhoitettu jälkipolville. Kuinka hyvin tunnet konjakin? Tunnetko back baarisi konjakkirivistön tuotemerkkien tarinat? Mitä ihmettä konjakki oikein on? Viedään jo tässä vaiheessa piirun verran pidemmälle, kyseessähän on kuitenkin e–ri–kois–am–mat–ti–tut–kin–to. Jokaisella konjakilla on oma karaktäärinsä – mikä on sinun, as a bartender?
Miksi konjakki maksaa? Ovatko nämä kaavat tuttuja? 12 kiloa -> 9 litraa -> 1 litra ja 50 vuotta ja muuan cl. Tai tämä: 350 litraa ja 70til-% + 50 vuotta -> 100 litraa ja 40til-%.
Jos tuottaja tekee kaikkensa, että tuote makuprofiileineen on vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen tasalaatuinen, niin miksi arvon baarimestari ”tuhoaa” tuon kaiken antamatta arvoa heidän intohimolleen ja aikaansaannoksille – ja perustelee hetkellisen herpaantumisensa kun ”tänään ei lähtenyt”. Miksi yleensäkään pitää sellaista tuotetta hyllyssä jota ei itse arvosta? Miksi jokaisesta suomalaisesta baarista löytyy tuo surullisen kuuluisa konjakkirivistö, joka pitää sisällään yhden VS:n, kaksitoista (12) erilaista VSOP:ta (kaikkien kantiksien omat lempparit) ja yhden tosi ”läyhyn” (hienon) – tuotteen joka odottaa sitä venäläistä miljonääriä edelleen saapuvaksi, tuotteen joka ”kypsyy” ylähyllyllä spottien loisteessa, tuotteen johon ei ikinä tarvitse koskea, mutta avattu se kuitenkin on, tuotteen jonka joku tilasi, tuotteen… Onko konjakki muka niin ylimielinen tuote, että se ei pysty mukautumaan tähän hetkeen – vai onko se sittenkin baarimestari?
Lasilla on väliä – ovathan kaikki perinteiset ”konjakkilasit” jo ”tipahtaneet lattialle” 😉
Montako tarvitaan ja miksi? Millä meitä mitataan – bisneksellä!?
Kiitos Veli ja Edrington Finland – loistoveto kuten aina. Silmät aukenivat, käsitys laajeni ja myös ymmärrys – aihe ja tuotteen myyminen alkoivat kiinnostaa, jatkossa se on helpompaa. Tiistaina olivat erilaisia vedet ja vodkat, tänään tisleet ja tynnyrit.
Thank you Edrington Finland and Veli – Merci beaucoup Courvoisier. This kind of co-operation and sharing your knowledge is essential for bartenders. You can teach us so much – fact. We might know how to use products – do we? – but quite often we don`t know “anything” about them. We can manage and look good, do good, but the real knowledge and understanding is missing. Where and how to get it? People and companies like you or Tuesday`s visitor Markku Raittinen from Brown-Forman Finland and Finlandia Vodka. World is changing but the need for specialists – like Master Class of Bartending – is not decreasing, never will. Your effort on this battle against bad bartending is vitally important and highly appreciated!
…Ja paljonko sitä konjakkia oikein kulutetaan Suomessa? Kannattaa olla paikalla seuraavassa koulutuksessa ja kysyä – vastaus tulee yllättämään 😉
Kuvat ja muu materiaali © Edrington Finland ja Ari Manninen