Ylivertaista teknistä osaamista näyttävien liikeratojen kera, satojen reseptien ulkoa osaamista, omia siirappeja ja bittereitä ylimielisyydellä twistattuna, hyvä terminologinen proläppä päivän kuulumisilla tuoreutta korostaen, mutta vain tietyille asiakkaille, toisinaan nopea askel – sehän on siinä, tuo riittää. Kyseessä on vähintäänkin superstara ja oman alansa piirien sankari. Onko se tuossa – onko tuo riittävä (oikea?) mielikuva, jonka haluamme baarimestarin ammatistamme antaa? Baarimestareita kouluttamaan saapui viikolla 38 myös Hannu Friman (näyttelijä / kouluttaja / ohjaaja / käsikirjoittaja / stand up-koomikko ja vaikka mitä) – teemana ne kuuluisat vuorovaikutustaidot, jotka kaikki työhaastattelussa omiksi vahvuuksiksi laskevat, mutta joita vain harvat ”hoksaavat” työssään hyödyntää. On myös aika antaa väliraportti opintojen etenemisestä (kuten ryhmä itse totesi: ”takana on jo 20% opinnoista”) ja kommentoida viimeisimmässä Avec-lehdessä ollutta kolumnia ja…
Vapauttava päivä
”Me tullaan puhumaan tunnetiloista – olkaa avoimia.” Noin se jotenkin lähti Hannun koulutussessio käyntiin…
Ja mm. tällaisia olivat ryhmän ajatukset seuraavana päivänä kun itseä oli katsottu peilistä. ”Asiakkaat näkevät minut ystävällisenä sekä reippaana. Vai näkevätkö? Kuinka saisin minuuden olohuoneen kasvamaan suuremmaksi? Mitähän siellä minun vinttikomerossani oikein on piilossa?” Energian käyttö – voi jösses. Minähän käytän sitä välillä aivan väärin…”
Tai mitäpä tuumaatte näistä ajatuksista: ”Oivalsin syitä miksi jotkut ihmistyypit tai tavat ärsyttävät, konkreettisella tasolla. Työelämässä. Vielä on pieni matka siihen, että kykenen ulosannillisesti ”esimiestason” palautteenantoon (objektiiviseen ja kannustavaan). ”Sokeasta minuudesta” avautui pikkujuttuja, jotka ovat kuitenkin merkityksellisiä. Arvojen tarkka määrittäminen on tärkeää, koska sieltä löytyvät syyt ja motivaatio, ammattitaitoisempaan minään.”
Mitäpä noihin lisäämään, muuta kuin, että nyt alkaa tapahtua hyviä asioita, myös opintojen suhteen – Kiitos avoimuudesta. Tiedän sen kokemuksesta – peiliin kannattaa katsoa ja toisinaan pysähtyä ihan oikeasti. Tietynlaisesta ”heräämisestä ja hoksaamisesta” varmaan viesti myös ryhmän spontaanisti kokoon kutsuma opintoihin liittyvä työilmapiiripalaveri – aikuisten ammattilaisten tekemistä. Kiitos, että sain olla kuulemassa.
Moi! Kiva nähdä sua ope
Pitäisikö olla otettu kun entiset baarimestari-oppilaat tulevat koululle morjestamaan ja kyselemään kuulumisia. Pitäisikö tuntea olo ”vanhemmaksi lehtoriksi” tai jotain? Ikänäköhän mulla jo on ja harmaatakin 😉
Ja mikään ei ole muuttunut – Käpsy äänessä 😉
Kylään piipahti kolme Lapin matkailuopiston baarimestaria mallia 2012 – Jessi, Hanna ja Käpsy. Mitä kuuluu (ammatilliseen) elämään jälkeen opintojen? Hyvää kuului ja hyvältä näyttivät. Suoritustasolta on edetty ravintolapäälliköksi, joka saa luoda ja toteuttaa. On uskallettu lähteä, mikä on tuonut uusia työmahdollisuuksia ja tarjouksia, niin kotomaassa kuin kauempanakin – vai miltä kuulostaisi esim. viiden tähden hotelli Alppien kupeessa St. Moritzissa. Vahvat ammatilliset verkostot, joita osataan hyödyntää, ovat olemassa jne. Kun nyt oli mahdollisuus siinä ”mähmelöpullan” mussuttamisen ohessa vielä kerran ”kiusata”, niin pakko oli kysyä, että mitä tekisit toisin jos aloittaisit opinnot ja tämän saman erikoisammattitutkinnon nyt? Ja tässä tyyppien näkemyksiä ja evästyksiä: ”Olisin rohkeampi, heittäytyisin rohkeammin, olisin aktiivisempi. Kysyisin vielä enemmän. Käyttäisin enemmän miksi-sanaa. Rekisteröisin enemmän. Hommaisin työpaikan joka ymmärtää koulutuksen merkityksen ja kannustaa, on tukena. Koulutus pisti miettimään omaa tekemistä ja olemusta. Moni asia aukeaa viiveellä ja nyt tajuaa mistä silloin oli kysymys, mitä ajettiin takaa. Turbulenssia. Verkostojen merkitys on korostunut, nyt sen huomaa. Haluaa edelleen oppia lisää.”
Siitä Avecin kolumnista sivulla 17
”Cocktailkouluja järjestetään asiakkaille yhä enemmän ja enemmän, mutta baarialan ammatillinen koulutus ei vaan vedä puoleensa.” Miten niin ei vedä? Kyllä vetää, sillä erikoisosaamisen tarve ei ole kadonnut mihinkään – täysin sama mieltä siitä, että baarimestarin erikoisammattitutkinnon lopettaminen olisi iso loikka taaksepäin. Paikkakuntakohtaisia eroja ”baarimestarilinjojen” (ei muuten ole linja vaan ihan oikea tutkinto, erikoisammattitutkinto) kohdalla ihan varmasti on esim. koulutukseen hakeutuvien määriin ja laatuun liittyen, mutta sehän varmaan kertoo koulutuksenjärjestäjän tekemisen tasosta (lue laadusta). Ehkä noita ”linjoja” on nykyisellään liikaa jos eivät tunnu täyttyvän ja niille (sisällöille, tekemiselle ym.) voi naureskella (naureskellaan)? Ehkä yleisen mielikuvan pitäisi muuttua, sillä baarimestarien koulutus on niin paljon muutakin kuin vain drinksujen väsäämistä ja cocktailien ravistamista – miksi tuosta mielikuvasta ei muuten tunnuta pääsevän eroon? Niinpä 😉
Onko se se ”suomalainen luonne” (millainen se muuten on?) – ”Ilmoittauduin siihen koulutukseen, mutta alkoi sataa lunta ja krapulakin oli. En menny.” Mutta hienoa, että edes asiakkaita kiinnostaa kouluttautua – tekevät sitten paremmin asioita siellä kotona omassa baarissa.
Jatkuu viikolla 41
Kouluviikko no2 oli raskas. Asioita tuli ja meni valtavasti, puhumattakaan siitä, että moni aukeaa vasta viiveellä. Tieto todellakin lisää tuskaa ja minuuden aukeaminen, sen ymmärtäminen, saattaa ahdistaa, mutta ei niin paljon, että kouluviikolle tulo pelottaisi tai kouluviikon jälkeen pitäisi mennä peiton alle piiloon. ”Nyt tuntuu rauhalliselta. Olen omalla alalla.” – täysin samaa mieltä. Jatketaan Baarimestarien kanssa, asiakkaan vinkkelistä, jälleen viikolla 41.
Kuvat © Ari Manninen