Tuttu mies taululla ja luvassa jatko-osa konjakille. Baarimestarien päivän aiheena viski, tuo suuria tunteita aikaansaava moniulotteinen vartalobalsami ja kiehtova ”kirosana”, joka usein nostaa karvat pystyyn aiheuttaen pelkotiloja – molemmin puolin baaritiskiä. Kuinka oppia ymmärtämään viskiä? Kuinka oppia ymmärtämään puuta – kuinka oppia tykkäämään puusta? Kuinka erottaa metsä puilta – mikä on oleellista viskitietämystä ja osaamista?
Mitä mieltä viskistä arvon Mesut?
”Viski – elämän vesi, eikä syyttä oma intohimoni. Ei myöskään siitä syystä, että aina opit uutta. Tämä vanha tuote ei pysähdy koskaan. Viski jos joku on nimenomaan se tuote joka elää aistien ja mielialojen mukaan.”
Viski – liian totinen asia molemmin puolin tiskiä?
”Loputon suo kahlattavaksi. Aina oppii uutta. Puu, puu ja se puu.”
”Lukiossa historianopettajani opetti tyylisuuntauksista näin: ”Jos se kaatuisi päällesi ja se on niin painava, että kuolisit sen alle, se olisi luultavimmin barokkia.” Tämä lause pyörii joka kerta mielessä kun katson työpaikkani laajaa viskivalikoimaa pienen kylmän hien hiipiessä otsalle. Viski on ollut minulle barokkia. Painavan pelottavaa ja raskasta, tähän asti. Tämä päivä jotenkin rauhoitti. Näin kuinka paljon työtä minulla on edessä, että opin nämä asiat. Mistä minun pitää oppia lisää, mistä löydän tietoa. Auttoi paljon kun näki ja tunsi laudanpätkän. Viski muuttui pelottavasta barokista rokokooksi. Se muuttui kevyemmäksi ja rönsyilevämmäksi. Tietyllä tavalla monimutkaisemmaksi, mutta iloisemmaksi. Ei enää pelottava.”
”Koko viskikategoria on etsinyt sitä kipinää syventymiseen. Lapsen kengissä edennyt itseoppiminen on ollut haastavaa. Maailma avartui kummasti ja tuli suunnaton tarve oppia lisää. Tiedostan edelleen oman asemani suhteessa viskiin, mutta nyt omaan paljon suuremman potentiaalin oppimiseen ja sisäistämiseen.”
…Todellinen matka on alkanut. ”Peruskuntokausi” alkaa olla ohitse 😉 Kiitos Veli ja Edrington Finland – nähdään FinnBaarissa. Siglo de Oro!
Kuvat © Ari Manninen, Edrington Finland