Pöytä oli katettu. Toripuistikon viidennen kerroksen baariluokkaan saapui vieraaksi ensimmäiselle Lapin visiitille, järjestyksessään 16. Suomen Jameson Brand Ambassador Aisling Byrne. Voisiko jokaisen suomalaisen back baarin irlantilainen viski, ryhmänsä yksinäisen edustaja, olla jotain muutakin kuin surullisen oloinen liian makea vaaleaan paahtoon väsätty ”Irish Coffee” – miksi se muuten edelleenkään ei ole juuri muuta? Irlantilainen viski – mitä oikeastaan tiedät irlantilaisesta viskistä? Mikä ihmeen Single Pot Still? Irlantilaiset viskitkö muka yksi tulevista juomatrendeistä? Eikö irkut muka oikeasti juo skottiviskejä? Paikalla tuoteryhmästä aidosti kiinnostunut kuulijakunta.
Ja lähtee
Silloin joskus Irlannissa oli hulppeat yhdeksänkymmentäkolme (93) tislaamoa, joista vuosien saatossa tuli neljä, joka kasvoi kahdeksaan, josta seuraavan kymmenen vuoden kuluessa tulee n. kaksikymmentä (20) – fakta joka vääjäämättä tulee kasvattamaan kyseistä juomatuotekategoriaa. Ja hyvä niin, sillä odotettavissa on toinen toistaan mielenkiintoisempia perinteitä kunnioittavia tuotteita, joita jo on markkinoilla.
Trendeillä on tapana syntyä enemmän tai vähemmän Amerikassa. Mitä tuo tullessaan Jenkeissä juuri nyt vallalla oleva irkkuviskibuumi? Irlantilaisuuden uusi tuleminen – mahtuisiko jokaiseen suomalaiseen kylään jälleen irkkupubi (joita ainakin itse kaipaan, jos musiikki on jotain muutakin kuin jatkuvaa ”pillin ujellusta”), kun Onnelat ovat jo kadonneet ja ABC:kään eivät enää porskuta. Kysymys kuului: Millainen on irlantilainen baari juuri nyt vuonna 2015? Se on kokeilunhaluinen – ”experimental” – ja rajoja rikkova easy going-miljöö modernilla twistillä. Sieltä löytyy mm. omia infusionviskejä (esim. banaani, vanilja ja kaneliaromisia) ja kuluttajia jotka yhä useammin tilaavat ns. craft beerejä siiderin kustannuksella. Tiskin takana osaajia, jotka eivät vielä ole ”kypsiä” ja pärjää esim. suomalaisille kollegoilleen, joiden ammattitaito, todellinen osaaminen ja tietämys, on silmiin pistävää.
Ja sitten niitä lukuja, faktoja & visioita
2% = 21.000 vuorokaudessa, makeimmillaan 7-8 vuoden iässä, ”go for a certain flavour profile, Malaga casks, tulevaisuudessa esim. Madeira tai marsala – sherry, is it so last season?, yellow, green, blue and red spot, ”move away from Irish Coffee”, uusi strategia, Single Pot Still, matching… – Jos jäi vaivaamaan, niin ensi kerralla paikalle 😉
Tylsää? Ei todellaakaan, vaan…
Jameson Brand Ambassador of Finland – minkälainen pesti? Tuhansien hakijoiden joukosta omaa persoonaan vastaavaan kohdemaahan. Kolmen vuoden sopimus, jossa viivähdetään aina vuosi kerrallaan samassa osoitteessa. Jos saisi itse toivoa, niin seuraavaksi Saksaan, mutta todennäköisesti osoite on USA. Juuri nyt maailmalla on 77 Jamesonin lähettilästä 44 maassa. Jamppa, herkullista, koira… – tavoitteena vielä joku päivä vetää Jameson-tasting suomenkielellä. ”Graduates are placed in different markets to allow each ambassador to have a different experience within the role. They work across a wide range of activities such as brand education and mentoring, development and implementation of Jameson marketing activity, coordination of promotions, PR and Events for Jameson, building relationships with key influencers for the brand, and building share of mind for Jameson amongst the sales force.” (Irish Distillers Pernod Ricard / Jameson Brand Ambassador Programme)
Thank You so much Aisling – today`s presentation and tasting was a real eye opener on Irish Whiskeys. Irish Whiskey is – should be – so much more than too sweet Irish Coffee made to a bad coffee. Irish Whiskey at Finnish bar could be so much more than a lonely label at the back bar. It should be, hopefully soon it will be, a quality range that offers choices for consumers. It already is an exciting world that has to be discovered (again). Thanks for opening our eyes, spot by spot 😉 Thanks for sharing your passion and knowledge – highly appreciated. Drive carefully and enjoy your Levi 🙂
Kiitos Pernod Ricard Finland hienosta koulutusvedosta – on enemmän kuin mukavaa olla ajassa kiinni.
Kuvat © Ari Manninen