Tekijä: <span>Ari Manninen</span>

djaaaaaa – kaupallinen!?

Baarimesujen mallia 2014 toinen lähiopetusviikko alkoi euron kuvat silmissä – eihän se niin pitänyt alkanut, lukkarissa oli taas ihan jotain muuta. Virtaa päästä tiskin taakse tuntui olevan, joten sinne vain sitä purkamaan ja itseään toteuttamaan, ”peruskuntokaudella” kun ollaan, mutta ei päättömästi ravistelemaan vaan selkeää tehtävää (tilausta) toteuttamaan. Valmista pitkä ajassa …

rakas päiväkirja

Hetken mietin tätä postausta, mutta eläköön spontaani avoimuus. Lähteäkö julkisesti ruotimaan omaa ammatillista opettajuutta (tekemistään) koska tänään sattui töissä (koulussa) olemaan huono päivä – mitä sillä edes saavuttaisi? Korkeintaan menettää ”pedagogisen katu-uskottavuutensa” eksymällä psykologian temmellyskentälle, mistä ei mitään sanan hienouksiin kouluttautumattomana tiedä, mutta mitä suurimmassa määrin nykypäivän opettajuus on, samalla …

enemmän vaan on enemmän

Olisiko se tuossa? Kyseessä on ensimmäisen vuoden majoitus- ja ravitsemisalan perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden (opintoja takana ”jo” kuukauden verran) näkemys meidän alan tyypistä – niistä ominaisuuksista joilla työelämässä pärjää. Jos täydelliset aloittelijat (kohta noviiseja, ammattilaisia, asiantun…) pystyvät moiseen ainakin ajatuksen voimalla, niin mikseivät (kaikki) ammattilaiset, jotka toisinaan tituleeraavat itseään asiantuntijoiksi (ja …

”luulin osaavani”

Tuohon lausahdukseen ja valokuvaan tiivistyy hienolla tavalla koko jutun juoni. Baarimestareiden eka lähiopetusviikko takana, fiilis puolin ja toisin Amerikkaa, on ”väliraportin” aika. Otsikkoa ei varmaankaan tarvitse avata, mutta tuo valokuva. Kuvassa on kaksi ryhmän opiskelijaa, yrittäjää joilla kummallakin on jo se kaikkien haaveilema oma baari, mutta siitä huolimatta he ovat …

tervetuloa Baarimestarit – tänään meillä on…

Aamulla aistinvaraista teoriaa, jonka jälkeen lounaalle nauttimaan hyvästä ruoasta hymyn kera – Kiitos Oppipojan väki ja viimeisen vuoden opiskelijat, tulevat rautaiset ravintolan alan ammattilaiset, niin salin kuin keittiönkin puolella. Takaisin baariluokkaan sorvin ääreen lounaalta tarttuneen ranskalaisen vieraan kera ja aikanaan Kespron messuille verkostoitumaan.

Laitilasta morjentes!

Baarimesujen työviikko jatkui tiistaina pienpanimojen ihmeellisessä maailmassa. Kylään saapui Nina Halme Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta – millainen panimo on pienpanimo – ja odotettavissa olisi tietomäärä joka pesisi helposti tuotantomäärän ilman sen kummempia helpotuksia ja hyvityksiä. Olut – miksi muuten sinä lähdet ravintolaan juomaan olutta sillä kotonahan on parempi palvelu.

uuden oppiminen ei ole vanhan unohtamista

Erittäin paljon tervetuloa minunkin puolestani uudet Baarimestarin erikoisammattitutkintoon tähtäävät Mestarit! Olette hyvissä käsissä, sillä Arskan tapa toteuttaa tutkintoon tähtäävää opetusta on minun mielestäni parasta mitä tästä maasta löytyy. Ottakaa tarjotuista mahdollisuuksista kaikki irti ja muistakaa myös hyödyntää Sir Mannisen tarjoamat verkostoitumismahdollisuudet täysillä. Oma aktiivisuutenne määrittää saamanne hyödyn. Älkää turhaan pelätkö vierailevia …

oho – menipä vaikeaksi!

Tuo lausahdus tietyllä tavalla kuvaa Lapin matkailuopiston uuden Baarimestarin erikoisammattitutkinnon ryhmän ensimmäistä varsinaista koulupäivää – lohduttavaa on, että olotila tulee olemaan ohimenevä. Omalta kantiltani, porukan ohjaajan roolissa, päivä oli odotetun kaltainen kaikessa positiivisessa sekavuudessaan. Luokkatila täynnä toisiaan tarkkailevia ja omaa paikkaansa etsiviä ammatillista näyttöä antavia persoonia, joiden tekemisestä paistoi selkeä …

uusi lukuvuosi – uudet kujeet?

Totta puhuen, eihän se koulun ja uuden lukuvuoden aloitus aikaisemmista vuosista juurikaan muutu – sama positiivinen hässäkkä joka vuosi. Ensimmäisen vuoden opiskelijat, tulevaisuuden Sukulat ja Björckit, valtaavat koulun käytävät ja opetustilat. Ilmassa on jännitystä, aitoa innostuneisuutta, mutta myös hämmennystä. Ja kaikki haluavat kokeiksi – kiitos television – siltä ainakin alkuun …