Tekijä: <span>Ari Manninen</span>

lientä vai soppaa?

Nenän kalibrointiviikko jatkui kun kylään saapui Veli Salonen Edrington Finlandilta. Päivän teema oli rakennettu konjakin, tuon suomalaisten suosiman juhlallisen ja suuria tunteita herättävän alkoholin ympärille. Ja suoraan asiaan. ”Mikä on teidän suhde konjakkiin?” kuului Velin alustus. Vastaukset olivat odotetun laisia, mutta siitä huolimatta ne jaksavat hämmästyttää kerta toisensa jälkeen.

sulatettua jäävuortako!!?

Nelostie lennätti syksyiseen Lapin Las Vegasiin vanhan tutun pääkaupunkiseudulta. Rautaista osaamista ja näkemystä jakamaan saapui Finlandia Vodkan Master Taster Markku Raittinen Brown-Forman Finlandilta. Luvassa olisi vodkan ympärille rakennettu enemmän kuin informatiivinen koulutuspäivä mitään salailematta tai kiertelemättä – ja kaikki tämä loistavalla pedagogisella silmällä huumorin kera. Luvassa olisi myös paljon kysymyksiä …

djaaaaaa – kaupallinen!?

Baarimesujen mallia 2014 toinen lähiopetusviikko alkoi euron kuvat silmissä – eihän se niin pitänyt alkanut, lukkarissa oli taas ihan jotain muuta. Virtaa päästä tiskin taakse tuntui olevan, joten sinne vain sitä purkamaan ja itseään toteuttamaan, ”peruskuntokaudella” kun ollaan, mutta ei päättömästi ravistelemaan vaan selkeää tehtävää (tilausta) toteuttamaan. Valmista pitkä ajassa …

rakas päiväkirja

Hetken mietin tätä postausta, mutta eläköön spontaani avoimuus. Lähteäkö julkisesti ruotimaan omaa ammatillista opettajuutta (tekemistään) koska tänään sattui töissä (koulussa) olemaan huono päivä – mitä sillä edes saavuttaisi? Korkeintaan menettää ”pedagogisen katu-uskottavuutensa” eksymällä psykologian temmellyskentälle, mistä ei mitään sanan hienouksiin kouluttautumattomana tiedä, mutta mitä suurimmassa määrin nykypäivän opettajuus on, samalla …

enemmän vaan on enemmän

Olisiko se tuossa? Kyseessä on ensimmäisen vuoden majoitus- ja ravitsemisalan perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden (opintoja takana ”jo” kuukauden verran) näkemys meidän alan tyypistä – niistä ominaisuuksista joilla työelämässä pärjää. Jos täydelliset aloittelijat (kohta noviiseja, ammattilaisia, asiantun…) pystyvät moiseen ainakin ajatuksen voimalla, niin mikseivät (kaikki) ammattilaiset, jotka toisinaan tituleeraavat itseään asiantuntijoiksi (ja …

”luulin osaavani”

Tuohon lausahdukseen ja valokuvaan tiivistyy hienolla tavalla koko jutun juoni. Baarimestareiden eka lähiopetusviikko takana, fiilis puolin ja toisin Amerikkaa, on ”väliraportin” aika. Otsikkoa ei varmaankaan tarvitse avata, mutta tuo valokuva. Kuvassa on kaksi ryhmän opiskelijaa, yrittäjää joilla kummallakin on jo se kaikkien haaveilema oma baari, mutta siitä huolimatta he ovat …

tervetuloa Baarimestarit – tänään meillä on…

Aamulla aistinvaraista teoriaa, jonka jälkeen lounaalle nauttimaan hyvästä ruoasta hymyn kera – Kiitos Oppipojan väki ja viimeisen vuoden opiskelijat, tulevat rautaiset ravintolan alan ammattilaiset, niin salin kuin keittiönkin puolella. Takaisin baariluokkaan sorvin ääreen lounaalta tarttuneen ranskalaisen vieraan kera ja aikanaan Kespron messuille verkostoitumaan.

Laitilasta morjentes!

Baarimesujen työviikko jatkui tiistaina pienpanimojen ihmeellisessä maailmassa. Kylään saapui Nina Halme Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta – millainen panimo on pienpanimo – ja odotettavissa olisi tietomäärä joka pesisi helposti tuotantomäärän ilman sen kummempia helpotuksia ja hyvityksiä. Olut – miksi muuten sinä lähdet ravintolaan juomaan olutta sillä kotonahan on parempi palvelu.

oho – menipä vaikeaksi!

Tuo lausahdus tietyllä tavalla kuvaa Lapin matkailuopiston uuden Baarimestarin erikoisammattitutkinnon ryhmän ensimmäistä varsinaista koulupäivää – lohduttavaa on, että olotila tulee olemaan ohimenevä. Omalta kantiltani, porukan ohjaajan roolissa, päivä oli odotetun kaltainen kaikessa positiivisessa sekavuudessaan. Luokkatila täynnä toisiaan tarkkailevia ja omaa paikkaansa etsiviä ammatillista näyttöä antavia persoonia, joiden tekemisestä paistoi selkeä …

uusi lukuvuosi – uudet kujeet?

Totta puhuen, eihän se koulun ja uuden lukuvuoden aloitus aikaisemmista vuosista juurikaan muutu – sama positiivinen hässäkkä joka vuosi. Ensimmäisen vuoden opiskelijat, tulevaisuuden Sukulat ja Björckit, valtaavat koulun käytävät ja opetustilat. Ilmassa on jännitystä, aitoa innostuneisuutta, mutta myös hämmennystä. Ja kaikki haluavat kokeiksi – kiitos television – siltä ainakin alkuun …